Välillä elämässä tarvitaan kakkua – myös Thaimaassa

VIIKKO 15

Hyvää ystävänpäivää, rakas! Tämä minikääretorttu/leivos oli niin söötti, että se oli pakko ostaa.

Hehkutin viime kirjoituksessa, kuinka täällä Thaimaassa on helppo syödä terveellisesti, ja kuinka taivaalliselta tuoreet hedelmät maistuvat. Se on totta, mutta Thaimaan ruokakulttuurilla on toinenkin puoli. Vaikka täkäläiset eivät perinteisesti harrasta jälkiruokia, ja ravintoloiden jälkiruokalistat ovat usein erittäin suppeita, löytyy täältä silti melkoinen kakku- ja leivosskene.

Toki monet ostoskeskusten kahvilat ja leipomot ovat varmasti suunnattu enemmän turisteille kuin paikallisille. Silti taitaa olla niin, että myös thaimaalaiset tarvitsevat silloin tällöin elämäänsä kakkua tai pikkuleipää. He vain eivät syö niitä jälkiruokana, vaan ihan muuten vain :)

Kahviloiden ja leipomoiden hyllyt notkuvat toinen toistaan näyttävämmistä täytekakuista.

Tarjolla on pilkkahintaan taitavasti ja näyttävästi koristeltuja täytekakkuja ja leivoksia. Ulkonäkö tuntuu täällä olevan tärkeämpää kuin maku, sillä taikina on usemmiten aikamoisen höttöistä, ja erilaiset kreemitkin maistuvat melko teolliselta. Osa leivonnaisista myydään marketeissa vakuumipakattuina, ja tuotteet on kyllästetty ihmeaineilla, jotka saavat ne säilymään syömäkelpoisina ties kuinka kauan.

Itse olen pysytellyt reissun ajan melkoisen terveissä elämäntavoissa, sillä pudotettavaa painoa raskauden jäljiltä riittää vielä vaikka kuinka. Thaimaan reissu on oma kuuman paikan kuntokuurini. Siitä huolimatta oli itsestäänselvää, että eräs päivä reissun aikana vaatii kakkua. Se oli rakkaan poikamme puolivuotispäivä, jota vietimme sunnuntaina.

Juhlat vietettiin uima-altaalla, mutta tuulisen sään vuoksi kynttilät saatiin syttymään vain sisällä.

Juhlan kunniaksi ostimme ostoskeskuksen jäätelöbaarista jäätelökakun, joka oli koristeltu värikkäällä sateenkaarella. Lisäksi myyjä pursotti kakun päälle toivotun tekstin sinisellä värillä ja sujautti mukaan kakkukynttilät. Kakusta riitti reilu pala noin 12 ihmiselle, ja sen hinta oli euroissa ehkäpä noin 7 euroa. Kakussa oli päällä kreemiä ja sisällä vanilja- sekä suklaajäätelöä ja pieni suklaataikinaydin.

Onnea omalle pikkumurulle!

Pistimme pystyyn kakkukestit majapaikkamme uima-altaalla hassuine hattuineen ja ilmapalloineen kaikkineen. Lahjaksi poika sai puhallettavan, auton mallisen vesilelun, jossa hän pystyy istumaan itsekseen. Ehkä hieman liioittelua, kun kyseessä oli kuitenkin vain puolivuotispäivä, mutta meillä kaikilla oli erittäin hauskaa, eikä juhlanaiheita ole koskaan liikaa.

Päivänsankari rakastaa uimista, joten allas oli hyvä paikka juhlille.

Juhlat jatkuivat tänään, kun vietimme ystävänpäivää. Mies lähti aamulla ostamaan aamiaistarvikkeita, mutta toi niiden lisäksi yllätyksenä myös puna-valkoiset sydänleivokset molemmille.

Ystävänpäivän yllätysaamupala oli hieman erilainen kuin yleensä.

Iltapäivällä vietimme aikaa ostoskeskuksessa ja päädyimme ostamaan söötin I Love You -leivoksen, jonka nautimme kämpille palattuamme kahvin kanssa. Leivos maksoi Suomen rahassa pari euroa.

Nyt juhlat on juhlittu, ja huomenna tämä tyttö palaa jälleen ruotuun näiden syömisten kanssa :)!

Hedelmällisesti makea Thaimaan reissu

VIIKKO 14

Olemme viettäneet kohta jo viikon Thaimaan auringon alla. Meidän kolmehenkinen perheemme vahvistettuna minun äidilläni ja äitini miesystävällä lensi lämpöön viime viikon tiistaina. Viivymme Hua Hinissä yhteensä vajaat viisi viikkoa, joten tämä tuntuu enemmän lyhyeksi aikaa tänne muuttamiselta kuin lomamatkalta. Fiilistä lisää se, että asumme ystäviltä vuokratussa rivitaloasunnossa emmekä hotellissa tai villassa.

Kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin! Pian puoli vuotta täyttävä vauva jaksoi lentomatkan hienosti, vaikka sai juuri ennen matkaan lähtöä silmätulehduksen, nuhan ja yskän. Perillä hän solahti ilman ongelmia täkäläiseen rytmiin, aikaero ei aiheuttanut mitään ongelmia. Luulen kyllä, että osasyynä oli pienen sairastamisen ja särkylääkkeiden aiheuttama tavallista suurempi väsymys.

Nyt pikkuinen on jo terve, mutta nukkuu kyllä silti huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Lämpö, aurinko, lukuisat uintikerrat päivässä ja kaikenlaisen uuden katselu, haistelu ja maistelu vievät selvästi mehut. Poika on viihtynyt hienosti, ja rakastaa pihamme uima-altaassa puljaamista. Mereenkin on ehditty uimaan jo kerran.

Paikalliset rakastavat lapsia suuresti, joten ravintoloissa ja kahviloissa on käsiä ojossa jonoksi asti ottamassa pikkuista syliin. Tänään taloyhtiömme siivooja lähti kiikuttamaan vauvaa huimalla vauhdilla ulos pihasta, koska halusi esitellä tätä kadulla istuskelleelle miehelleen. Hetken jo mietimme, että minnehän rouva on matkalla beben kanssa.

Poikaa huomio ei haittaa yhtään, hän vain väläyttelee leveää hymyään ja kietoo tarjoilijatytöt pikkusormensa ympärille. Paikalliset miehet sen sijaan ovat tummuudessaan vähän pelottavia, joten ensimmäistä kertaa nähtiin sekin ihme, että poika kieltäytyi menemästä jonkun syliin.

Tästä lähikadun kojusta haen aamupalapöytään tuoreet hedelmät. NAM!

Mutta niin, aiheenahan tässä blogissa on siis leipominen eikä matkustelu :) Kämpässämme on kyllä hella, jolla valmistan joka aamu munakasta, mutta uunia meillä ei ole. Näin ollen veikkaan, että reissun aikana leipominen jää vähäiseksi eli olemattomaksi. Sokeriherkkujen sijasta täällä nautitaan hedelmistä, joita saa tuoreena jokaisesta kadunkulmasta. Minulla on jo vakiohedelmämyyjä, jolta haen aamuisin mangoa, banaania, pomeloa tai muuta hyvää.

Pomelo on minulle tämän reissun uusi löytö. Olen ostanut hunajapomeloa kerran Suomessa, mutta jostain syystä en muista aiemmin syöneeni sitä Thaimaassa. Kyseinen sitrushedelmä ei ole kirpeä, ei liian karvas eikä kovin makea. Maku muistuttaa greippiä, mutta karvaus ei ole lainkaan samaa luokkaa. Paksukuorista, vihertävää hedelmää myydään sekä kokonaisena että valmiiksi kuorittuna ja paloiteltuna. Ostin valmiita paloja monta pakettia tavaratalosta, ja ne kestivät hyvinä jääkaapissa useita päiviä kuivumatta.

Täällä reissukodissa on aina tarjolla  hyvä kattaus hedelmiä: välipalaksi maistuu vaikkapa mango tai pomelo, jonka valmiiksi kuorittuja palasia on taustalla hedelmän onttoon kuoreen kelmutettuna. Hintakin näkyy: 80 bahtia eli pari euroa.

Ykkössuosikkini on kuitenkin aina ollut mango. Kypsä, mehukas hedelmä on täydellinen aamupala, välipala, smoothie-aines, soseaines ja mitä vain. Mango-sticky rice on klassien täkäläinen jälkiruoka (oikeastaan ainoa jälkiruoka, mitä täällä harrastetaan), ja rakastan sitä!!! Nyt olen koettanut olla dieetillä, joten olen syönyt lemppariani vasta yhden annoksen. Veikkaan nimittäin, että annoksessa käytetty valkoinen kookoskastike ei ole mikään terveysherkku…

Vauvalle ei maistunut mangosose, äidille ja isälle sen sijaan maistuivat tuoreen mangon palaset oikein hyvin.

Oikein odotin, että pääsen täällä tekemään vauvalle mangososetta tuoreista hedelmistä. No, hän ei ollut uudesta makuelämyksestä mitenkään kovin innoissaan. Lopulta sosetta meni jonkun verran puuron kanssa, mutta paljon mieluummin hän syö omena- tai päärynäsosetta purkista. Sen sijaan kirpeän, raa’an mangon palasen imeskeleminen tuntui miellyttävän häntä. En tiedä, johtuiko se mausta vai siitä, että kovaa palaa vasten oli hyvä hinkata kutittavia ikeniä.  

Hedelmät eivät tietenkään myöskään maksa täällä mitään. Juuri tänään ostin yhden mangon sijasta vahingossa yhden kilon mangoa, mutta kuluuhan sitä, ja hinta oli kaksi euroa. Mangot tulivat tietysti myös valmiiksi kuorittuina ja paloiteltuina mukaan. Eilen ostin viidellä eurolla kaksi ananasta, yhden mangon ja kolme kiloa pikkubanaaneja.

Tällä annoksella lähtee päivä hyvin käyntiin!

Aamiaisekseni on täällä vakiintunut munakas sipulilla ja paprikalla sekä suuri kulhollinen hedelmiä maustamattoman jogurtin ja pähkinöiden kanssa. Terveellistä ja hurjan hyvää! Päivän muut ateriat tuleekin sitten syötyä ravintoloissa, mutta onneksi thairuoka on kaiken kaikkiaan terveellistä, kun välttää uppopaistettuja asioita, eivätkä hinnatkaan huimaa päätä. Tulossa on siis kuukausi paitsi ilman leipomista, myös ilman kokkausta.

Ananasta paloiteltuna käteviksi, tikun päästä syötäviksi paloiksi.