Ton-ton-ton-suklaakakku, joka ei kaikkien yllätykseksi ollutkaan mauTON

Koristeluun käytin ohuen ohuita banaanin viipaleita ja mantelirouhetta.

Olen vetänyt alkuvuoden aika tiukkaa linjaa ruokavalion suhteen. Olen vältellyt sokeria ja jauhoja niin hyvin kuin mahdollista, ja jättänyt kaikki herkut väliin.

Sattumalta törmäsin verkossa tähän helppoon kolmen aineen ton-ton-ton-kakkuun, mikä herätti kiinnostukseni. En ole aiemmin kokeillut raakakakkuja tai ton-ton-ton-reseptejä, koska ainesosaluettelot ovat olleet pitkiä kuin nälkävuosi. On tuntunut, että yhden raakakakkukokeilun takia ei viitsi ostaa huimaa määrää tuotteita.

Mutta nyt puhuttiin ainoastaan kolmesta raaka-aineesta, joista syntyy gluteeniton, maidoton ja sokeriton kakku. Aikamoista. Kaapista valmiina löytyivät raakakaakaojauhe ja kananmunat, joten ostoslistalle päätyivät vain taatelit. Lisäksi ekstrana reseptissä mainittiin kakun päälle tuleva kuorrute, mikä syntyi raakakaakaojauheesta, hunajasta ja vaahdotetusta kookosmaidosta. Kaupasta täytyi siis hakea ennen leivontahetkeä vain kaakaomaito ja taatelit.

Näkyvissä myös pikkuapurin Ryhmä Hau -muki ;)

Resepti oli niin helppo, että ei tuntunut ponnistukselta alkaa tehdä sitä myöhään arki-iltana. Taikina oli valmis nopean surautuksen jälkeen. En voinut uskoa, miten hyvää taikina oli sekä maultaan että koostumukseltaan. Siitä ei pystynyt sanomaan, että sen pohjana olivat sokerin ja jauhojen sijasta taatelit.

Kakku paistui uunissa kauniisti eikä lysähtänyt uunista pois ottamisen jälkeen. Jäähtyneen kakun päälle tehty kuorrute levittyi kauniisti, tosin sitä olisi voinut tehdä myös tuplamäärän, jolloin sitä olisi saanut levitettyä vielä kauniimmin. Lapsi pääsi osallistumaan koristeluvaiheeseen, missä kakun päälle aseteltiin banaaninsiivuja ja mantelirouhetta.

Halkaisijaltaan pienempään vuokaan tehtynä kakusta saisi korkeamman ja siten näyttävämmän.

Kakku oli sopivan tuhti ja mausta ei millään tavalla voinut kertoa, että nyt puhutaan todellisesta terveysherkusta. Ei tätä nyt varmaan laihdutuskuurilaisen ihan palakaupalla kannata syödä, mutta makeanhampaan kolotuksen saakin jo yhdellä kahvin kanssa nautitulla palalla hienosti taltutettua.

Kun muuten veti tiukkaa dieettiä, oli aika kiva, että jääkaapissa majaili muutaman päivän ajan tällainen herkku, josta sai nautiskella palasen silloin tällöin! Lapsi ei tykännyt, mutta ei hän kyllä tykkää juuri mistään muistakaan leivonnaisista. Sitä ei siis lasketa :)

Ihan yhtä suuri nautinto kahvin kanssa kuin tavallinen suklaakakku! No, ei ehkä aivan yhtä pehmeä ja valuva, mutta melkein!

Tämä kakku oli niin iloinen yllätys, että ehkä uskaltaudun kokeilemaan pian jotain muutakin taatelipohjaista leivonnaista.

Kolmen raaka-aineen suklaakakku (katso koko bloggaaja Virpi Mikkosen luoma resepti MeNaisten sivuilta täältä):

10-15 taatelia

4 luomukananmunaa

1,5 dl raakakaakaojauhetta

Suklaamousse kakun päälle:

1 tölkki täysrasvaista kookosmaitoa (jääkaapista otettuna)

3 rkl raakakaakaojauhetta

1 rkl kotimaista luomuhunajaa

pähkinä-/tai mantelirouhetta

Rocky road -jäädyke, joka katosi vähin äänin pakastimesta

Rocky road -jäädyke syntyy helposti.

Jäätelö ja jäädyke ovat mielestäni ehdottomasti kesäjuttuja. Syön jäätelöä talvella hyvin harvoin. Ehkä jokin yksittäinen Ben & Jerry's -purkki voi olla herkkupäivän nautinto, mutta jäätelöpuikkoja tai -tutteja en kyllä talven aikana osta.

Jäädykkeitäkään en ole talvisin tehnyt. En nyt hirveästi kesäisinkään, lukuunottamatta ihanaa mansikka-rahka-jäädykettä, joka on aivan sairaan hyvää ja maistuu kesältä.

Rocky road sen sijaan on mielestäni hyvinkin talvinen herkku kaikessa runsaudessaan. Olen tehnyt sitä esimerkiksi tammikuussa vietettyihin tupaantuliaisiini. Rakastuin rocky roadiin heti, kun testasin sitä ensimmäistä kertaa joskus kymmenen vuotta sitten. Tässäkin viehättää se rakastamani makean ja suolaisen liitto. Siksi laitan aina mukaan vähän enemmän suolapähkinöitä ja vähän vähemmän vaahtokarkkeja.

Rocky roadin tekeminen on helppoa, ja siitä voi ainesosia vaihtelemalla tehdä millaista vain. Piparkakut tekevät mausta jouluisen, samoin vihreät kuulat (yök, en kyllä ikinä testaisi). Suolapähkinöiden seurana voi halutessaan käyttää pistaasipähkinöitä. Riisimurot ja jopa rusinatkin ovat yleisiä täytteitä.

Joululoman mökkireissun aikana päätin talvisesta tunnelmasta huolimatta tehdä rocky roadia jäädykemuodossa, sillä huomasin herkullisen reseptin Yhteishyvä-lehdessä. Lisäksi se tarjosi mitä kätevimmän tavan päästä eroon viimeisistä joulukonvehdeista ja itseleivotuista pipareista.

Karpalot olivat oiva lisä tähän jäädykkeeseen, sillä karvaudellaan ne taittoivat hyvin makeutta. Tällä kertaa käytin ohjeen mukaisesti suolatonta pähkinäsekoitusta, sillä sitä sattui olemaan mökillä valmiina.

Tämän valmistaminen oli yhtä helppoa kuin rocky roadin yleensäkin. Ainekset lähinnä sekoitettiin, ja laitettiin sitten astiassa takaisin pakastimeen jähmettymään. Ainoastaan karpalokinuskin teko vaati pientä kikkailua. Laiska voi kyllä aivan hyvin käyttää pelkkää kinuskikastiketta suoraan purkista, vaikka kokonaisuus jääkin sitten hienostunutta loppusilausta vaille ;)

Tämä jälkkäri oli todellinen hitti. Usein varsinkaan aikuiset eivät pääruoan jälkeen ole enää kovin innoissaan jälkkäristä, mutta ehkäpä tällainen jäädykemuotoinen herkku mahtuu paremmin vatsan koloihin kuin vaikkapa jokin leivonnainen! Seuraavina päivinä yksi jos toinenkin meistä kävi kaivamassa jäädykettä esille pakastimesta ja leikkaamassa itselleen palasen.

Ainekset (katso koko resepti Yhteishyvän sivuilta täältä):

1,5 l vaniljajäätelöä

14 kpl vaahtokarkkeja

12 kpl suklaata (esim. joulusuklaat)

1dl (60 g) pähkinäsekoitusta

8 kpl piparkakkuja

1 dl (50 g) karpaloita (pakaste)

Karpalokinuski:

2 dl (100 g) karpaloita (pakaste)

2 dl kinuskikastiketta

Koristeeksi:

vaahtokarkkeja

suklaata

piparkakkuja

pähkinöitä

karpaloita

Nakkipiilo eli ”hidden sausages” oli kaksinkertainen jekutus ja juhlapöydän komistus

Nakkipiilo ei ole mikään varsinainen terveysherkku.

Vietimme vuoden tauon jälkeen jälleen uutta vuotta ystäväporukalla Levillä.

Nautimme lumisista maisemista, ulkoilusta ja kotoisista illoista mökin takkatulen äärellä. Ehdimme me aikuiset pikkuisen käydä juhlimassakin, kun lapsenhoitovuoroja jaettiin.

Me lähdimme ajelemaan kohti Leviä jo tapaninpäivänä aamuvarhaisella. Auto starttasi Espoosta kello 5 aamulla, ja mökin pihaan Levillä karautimme kello 17.00 alkuillasta. Kaksivuotias matkusti todella sitkeänä sissinä takapenkillä. Mitään ongelmia matkanteossa ei ollut, mutta emme me niitä odottaneetkaan. Tämä tenava on kaikeksi onneksi aina ollut erinomainen automatkustaja. Pysähdyimme matkalla yhden ainoan kerran. Tauko kesti noin 50 minuuttia, minkä aikana söimme ja lapsi pääsi purkamaan energiaa isolla leikkipaikalla.

Uudenvuoden rento mökkidinneri.

Oli ihanaa, että ehdimme olla Levillä yli 10 päivää. Pääsimme mäkeenkin monta monituista kertaa, vaikka emme läheskään joka päivä siellä käyneetkään. Kaksivuotiaasta tuli jo varsin pätevä laskettelija. Treenithän oli aloitettu jo edellisenä talvena huimassa 1 vuoden ja 10 kuukauden iässä.

Laskettelun lisäksi kaksivuotias oppi englantia ainakin ”mommy”- ja ”no, no, no” -sanojen verran. Meillä oli matkassa mukana nimittäin vanhat ystäväni Leedsistä, Kathryn ja Rob sekä heidän viisivuotias Jack-poikansa. Olen tuntenut Kathrynin 9-vuotiaasta saakka, mutta emme olleet nähneet seitsemään vuoteen. Oli todella mukavaa saada nauttia heidän seurastana yli joulun ja uudenvuoden. Ja sitä näki itsekin Lapin ihan uusin silmin, kun mukana oli pari englantilaista, joille kaikki oli aivan ennennäkemätöntä ja eksoottista.

Uutenavuotena päätimme tehdä safkat ihan vain mökillä, mikä tuntui stressittömimmältä vaihtoehdolta. Päivällä osa oli mäessä ja osa muissa aktiviteeteissa, mutta alkuillasta aloimme kerääntyä mökille ja valmistella kokkauksia.

Uudenvuoden ruoissa ei liikoja kikkailtu.

Itse otin kontolleni nakkikranssin, jota sitkeästi kutsuin nakkipiiloksi. Englantilaisille kerroin ruokalajin nimen olevan ”hidden sausages”. Paitsi että nakit olivat piilossa, ne olivat myös erikoisnakkeja, sillä hetken mielijohteesta ostin juuresnakkeja, jotka on osittain tehty kasviksista. Kukaan ei huomannut mitään. Nauroimmekin, että tämä oli kaksinkertainen jekutus. Piilossa olivat paitsi nakit, myös kasvikset.

Nakkikranssi oli todella helppo tehdä. Aineksiakaan ei tarvinnut liikaa, mikä on mökkiolosuhteissa aina hyvä. Kaapeista kun ei löydy valmiina mitään erikoisuuksia, tuntuisi tyhmältä ostaa miljoona erilaista purkkia yhtä ruokalajia varten. Ja olihan tämä vähän mielenkiintoisempi tapa syödä nakkeja kuin pelkästään keitettynä perunasalaatin kanssa. Tosin niitäkin toki juhlapöydästä löytyi :)

Nakkikranssi ei ole varsinaista gourmet-ruokaa tai hienostelua, vaan valmista piirakkataikinaa ja nakkeja. Mutta kyllähän se silti näyttävän näköinen koristus on juhlapöytään! Meidän seitsemän aikuisen ja neljän lapsen seurue söi nakkikranssin viimeiseen muruseen asti helposti.

Nakkikranssi (katso koko resepti Yhteishyvän sivuilta täältä)

1 iso lehtitaikinalevy

4 rkl makeaa chilikastiketta

2 rkl ketsuppia

150 g juustoraastetta

6 nakkia

1 kananmuna

1 tl oreganoa

Lisäksi:

250 g kirsikkatomaatteja

rapeita salaatinlehtiä