Sano se piparilla

VIIKKO 11

Tämän seurueen joulunvietto on edennyt Joensuusta Espoon kautta Leville.

Joulun tunnelmaan pääseminen oli Joensuussa helpompaa kuin Etelä-Suomessa, sillä lunta riitti. Pikkuinen pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan pulkkaa ja nauttimaan nuotiotulesta kodalla. Aatonaattona ehdimme ulkoilun ja saunomisen lisäksi myös ahertamaan keittiössä. Ja mitäs muutakaan siellä olisi syntynyt kuin pipareita.

Aiemmin joulukuussa koristelin lumihiutalepipareita vaaleansinisellä ja hopeapalleroilla, nyt väreiksi valittiin vihreä ja punainen. Ensin oli tarkoitus tehdä perinteisiä jouluvärejä, tumman vihreää ja kirkkaan punaista, mutta päädyinkin tekemään hailakampaa punaista ja vihreää.

Koristeltavana oli kuuseen ripustettavia isoja sydämiä, ukkeleita, tähtiä ja pilviä.

Tulihan sitä taas väkerrettyä! Tuntuu, että kerta kerralta pikeerin paksuuden arvioiminen onnistuu paremmin. Varsinkin valkoisen pikeerin, jolla on tarkoitus kirjoittaa, pitää olla juuri oikean paksuista, että se tulee ulos 1-koon tyllasta, mutta ei leviä liikaa kirjoitettaessa.

Innostuin tekemään lahjaksi nimikoituja kuusenkoristepipareita, ja myös vauva sai oman "Baby's First Christmas 2016" -piparin.

Tallinnalaisen lumiukon matka suklaakasan keskelle

VIIKKO 10

Lumiukko matkasi Tallinnasta Espooseen.

Muutama viikko sitten veimme vauvamme ensimmäistä kertaa ulkomaille. Poika pääsi kolmen kuukauden ikäisenä niinkin eksoottiseen etelänkohteeseen kuin Tallinnaan! Olen aina rakastanut Tallinnan joulutorin tunnelmaa, joten sinne suuntasimme tälläkin kertaa.

Nyt joulukuusia ja -koristeita ihasteli kanssamme ensimmäistä kertaa pieni tuhisija, joka käyttäytyi koko päivän ajan kuin enkeli. Pojan kanssa on itse asiassa hyvin helppoa olla liikenteessä, koska silloin ympärillä riittää katseltavaa ja ihmeteltävää. Kotona poika kyllästyy sylissä istumiseen nopeasti, mutta jos ympärillä on paljon ihmisiä ja tapahtumia, hän jaksaa olla paikallaan vaikka kuinka kauan.

Kaksi tupsupäätä Tallinnan joulutorilla.

Katseltavaa riitti reissupäivän aikana niin laivalla, tallinnalaisessa ravintolassa kuin torillakin. Poika jaksoi olla hereillä ihmettelemässä aina kunnon tovin, ja sen jälkeen maistuivat taas pitkät unet vaunuissa. Hän ei tainnut itkeä koko päivänä kertaakaan, vaikka olimme liikenteessä aamuseitsemästä iltakymmeneen.

Pikkumiehen reissuveri punnitaan toden teolla, kun lähdemme uutenavuotena kahdeksi viikoksi Lappiin ja tammikuun lopussa viideksi viikoksi Thaimaahan. Kaikesta tähän astisesta olen kuitenkin päätellyt, että meillä ei ole matkustelun suhteen mitään ongelmaa. Poika on lungi kaveri, jolle on aivan sama, nukkuuko hän kotona, kylässä vai kulkuvälineessä.

Veikeä kakunkoriste oli pakko saada mukaan. Onneksi hintaa oli vain muutama euro.

Tallinnasta mukanamme Suomeen tuli pienen pieni marsipaanilumiukko. Minun oli pakko saada ostaa torilta jotain jouluista, mutta muuta tarpeellista en oikein keksinyt. Lumiukosta tiesin heti, että se sopisi mitä mainioimmin jouluisen kakun koristeeksi.

Lauantaiaamuna päädyin viimein keittiöön sillä ajatuksella, että leipaisisin jouluisen kakun viemisiksi ystävillemme. Olin törmännyt aiemmin Bailey's-kakkuresepteihin ja innostunut. Olen aina jotenkin yhdistänyt Bailey's-kermaliköörin jouluun (ikinä muulloin ei tulisi mieleenkään juoda kotona minkään sortin likööriä, mutta jouluaterian jälkeiseen hetkeen Bailey's ehdottomasti kuuluu).

Harmikseni suurin osa kermalikööriresepteistä oli kuitenkin juustokakkuja, ja juustokakut taas vaativat vähintään neljän tunnin hyytymisajan. Sellainen ei olisi ehtinyt valmiiksi siihen, kun olimme lähdössä ystävillemme.

Tökkäyskakusta tuli hyvin mehevä, sillä kinuskia lisättiin niin sisälle kuin päällekin.

Sitten muistin puhelimeen aiemmin viikolla tallentamani reseptin trendikkäästä tökkäyskakusta. Vilkaisin reseptiä tarkemmin, ja kakku vaikutti täysosumalta! Minulta löytyi vieläpä melkein kaikki ainekset suoraan kotoa. Sain tehtyä kakkupohjan uuniin ja kipaistua sitten vispikermaa ja tummaa suklaata lähikaupasta, kaikki muu minulta löytyikin.

Tökkäyskakku-nimitys tulee siitä, että kakkuun tökitään reikiä, jotka täytetään jollakin herkulla, tässä tapauksessa suolaisella kanelikinuskilla. Lisäsin keittovaiheessa kinuskiin erityisen paljon suolaa, jolloin sain siihen vielä selvemmin rakastamani makeansuolaisen maun.

Suklaassa ei säästellä, koska on joulu!

Paras vaihe kakun teossa on tietenkin koristelu. Aluksi levitin kakun päälle suklaakuorrutteen ja piparimuruja. En ole oikeastaan aiemmin kokeillut nykyistä överikoristelutrendiä, joten nyt ladoin lumiukon ympärille suklaata sydämeni kyllyydestä. Viimeisen silauksen kakun koristelu sai lopusta kanelikinuskista.

Lopputulos oli mehevä ja muheva. Kinuskilla täytetyt tökkäysreiät tekivät sen, että kakun sisus oli kosteaa ja suussasulavaa. Aion ehdottomasti kokeilla muitakin tökkäyskakkureseptejä.

Suklaatökkäyskakku kanelikinuskilla -resepti löytyy kokonaisuudessaan Kotivinkin sivuilta täältä.

Ainesosat:
150 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kanelikinuski:
2 dl vispikermaa
2 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
1/4 tl suolaa

Kuorrutus:
50 g tummaa suklaata
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl tomusokeria

Koristelu:
30 g suklaata (tai paljon enemmän, hih)
3-6 piparkakkua
kanelikinuskia

Lumihiutaleita jouluksi — ainakin pipareiden muodossa

VIIKKO 9

Lumista joulua!!!

Menneenä viikonloppuna ehdin ensimmäistä kertaa kuuntelemaan joululauluja ja muutenkin vähän fiilistelemään joulua. Tähän asti syksy on mennyt todella nopeasti, enkä ole edes tajunnut, että joulu on niin lähellä. Mutta nyt on juotu glögiä, keitetty riisipuuroa, pidetty tonttulakkia, ostettu joululahjoja ja ennen kaikkea koristeltu pipareita.

Ostin kaksi uutta piparkakkumuottia pari viikkoa sitten, kun Espoossa vieraillut äitini halusi käydä suosimassani leivonta- ja juhlatarvikekaupassa. Hänellä oli piparitalkoot mielessään, ja samalla ostin itselleni kauniit lumihiutalemuotit. Arvasin kyllä, että ne eivät ole muodoltaan helpoimmasta päästä.

Keittiömme muuttui lauantaina hetkeksi piparitehtaaksi.

Isomman lumihiutaleen sakarat ovat siinä määrin kapeat, että muotoon leikatun piparin saaminen pöydältä pellille ei ollut ihan helppoa. Heti, kun taikinasta tuli liian lämmintä, leipomisesta tuli ongelmallista. Paksumpia pipareita olisi ollut ehkä vähän helpompi tehdä, mutta halusin pitää piparkakut suhteellisen ohuina.

Pienempi lumihiutale oli malliltaan helpompi. Lumihiutaleiden lisäksi päätin tehdä vain isoja ja pieniä sydänpipareita. Käytin valmistaikinaa, sillä leipomisinnostukseni ei vielä aivan riitä siihen, että olisin nähnyt piparitaikinan tekemisen vaivan itse. Pipareissa kun on tärkeintä koristelu, ei itse taikina :)! Muistaakseni olen tehnyt piparitaikinaa itse vain kerran, kotitaloustunnilla yläasteella.

Piparitaikinan poimin suoraan pakastealtaasta.

Koristelin lumihiutaleet vaaleansinisellä pikeerillä, hopeapalloilla, hopeakiteillä ja lumitähden muotoisilla koristerakeilla. Niistä ei ehkä tullut aivan niin upeita, kuin olin kuvitellut, mutta ainakin virkistävän erilaisia verrattuna tavallisiin joulupossupipareihin. Osa pipareista menee lahjaksi, osan syömme itse.

Pipareista saa kivan itsetehdyn joululahjan tai -tuliaisen pakkaamalla ne kauniiseen laatikkoon.

On iso mahdollisuus, että joulu on tänä vuonna Etelä-Suomessa musta. Nyt meillä sentään on edes vähän lumihiutaleita, pipareiden muodossa. Tosin jouluaaton vietämme Joensuussa, missä on lumitakuu. Mustan joulun uhka leijuu ainoastaan joulupäivän yllä, sillä jo tapaninpäivänä lennämme Leville, missä saamme takuuvarmasti nauttia lumesta, pakkasesta, pulkkailusta, laskettelusta ja hiihdosta parin viikon loman ajan.

Sydänpiparit saivat osakseen perinteisemmän koristelun. Olin unohtanut varata sopivia karkkeja tarkoitusta varten, joten käyttöön pääsi keittiön laatikosta löytynyt Tutti Frutti -karkkirasia. Etanoita ja sammakoita sydänpipareiden päällä, miksipä ei ;)!

Joulumieltä ystäville: ihania joulukortteja ja makoisia lumipalloja

VIIKKO 8

Olin päättänyt, että tänä jouluna en lähetä joulukortteja. Lähetysrumbaa kun on ollut jo vauvan ristiäiskutsujen ja kiitoskorttien kanssa. Poika sai syntymänsä jälkeen muistamisia niin paljon, että taisimme laittaa matkaan lähes 50 kiitoskorttia. Siinä mielessä tämä vuosi on ollut meille yhtä suurta joulua, kortteja ja paketteja on riittänyt. Se on ilahduttanut poikaa, äitiä ja isää suuresti. 

Monista yllätyslahjoista on tullut suuria suosikkeja. Esimerkiksi eräät mieheni sukulaiset, joita en ole itse edes koskaan nähnyt, lähettivät valkoisen nallehaalarin. Se on ollut koko syksyn ajan pojan pääasiallinen vaatekappale :) Eräiden ystävien tuoma soiva ja tähtikuvioita seinälle heijastava laite on nyt osa jokailtaista nukkumaanmenorituaalia. Jättikiitos vielä kaikille meitä muistaneille!

Joulukorttien lähettämisen suhteen mieleni muuttui, kun ihana, lahjakas ystäväni Tuuli toi Kotkasta tuliaisina itse suunnittelemiaan, merihenkisiä joulukortteja. Tuuli tekee Tandem Graphics -mainostoimistonsa kautta erilaisia graafikon ja välillä myös valokuvaajan töitä, mutta jonkun aikaa hän on kaiken muun ohessa julkaissut itse suunnittelemaansa, merihenkistä mallistoa.

Tuulin suunnittelemat puna-valko-siniset O-hoi-joulukortit ovat paitsi tyylikkäitä ja raikkaita, myös hauskoja ja oivaltavia. Meri Xmas ja Sea(son) Greetings saavat hymyn huulille ja sopivat tällaisen entisen merikaupunki-kotkalaisen, merta rakastavan ja veneilystä pitävän tyypin joulukorteiksi mainiosti. Näitä on pakko saada postiin!

Korttien ohella sain Tuulin suunnittelemat lautasliinat ja keittiöpyyhkeen. Jos et ole vielä keksinyt joululahjaa jollekin läheisellesi, Tuulin tuotteet (joita voi tilata täältä) ovat mainio idea! Tyylikkäiden tuotteiden ohella saat iloa siitä, että tuet suomalaista tuotantoa ja pienyrittäjää.

Itse aion ehdottomasti hankkia Suomessa tehtyjä lahjoja, mutta myös tehdä osan joulun muistamisista itse. Minun tapauksessani se ei tarkoita käsitöitä tai askarteluja (huonoin koskaan saamani numero koulussa oli käsitöistä), vaan leipomista tai joulukarkkien tekemistä.

Aloitin projektin tekemällä lumipalloa muistuttavia makeisia. Etsin sopivaa makeisohjetta jonkin aikaa, sillä moniin tarvitaan sokerilämpömittari, jollaista en omista. Kannattaisi ehkä hankkia se mittari, niin monet herkulliset toffeereseptit tulisivat mahdollisiksi!

Lumipallojen resepti oli karkkireseptiksi yksinkertainen. Erikoista oli se, että yksi ainesosa oli vaniljakastikepussin jauhe. Itselleni tämä jauheesta tehtävä vaniljakastike merkitsee lapsuuden täytekakkuja: äiti täytti ne aina vaniljakastikkeella ja banaanilla.

Resepti oli helppo ja palleroista tuli sieviä. 200 grammaa valkoskulaata kuorrutukseen oli vähän hintsu määrä, viimeisissä palleroissa kuorrutetta joutui säästelemään ja kaapimaan viimeisenkin tipan kulhon reunoilta. Suklaata voi siis hyvin sulattaa vähän enemmänkin.

Ohjeessa kehotetaan säilyttämään lumipallot jääkaapissa, mutta säilyvyydestä ei mainita mitään. Veikkaan kuitenkin, että tätä erää ei kannata aivan jouluun asti säästellä. Lumipalloja onkin siis luvassa ainakin sille ystäväperheelle, jonka luo olemme menossa yökylään tällä viikolla.

On se joulu vain ihana syy kertoa läheisille ja ystäville kortilla tai pienellä lahjalla, kuinka tärkeitä he ovat! Ehkä palaan ajatukseen kortittomasta joulusta sitten seuraavana vuonna…

Koko resepti löytyy Dansukkerin sivuilta täältä.

Ainekset:

200 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia

3 dl Dansukker Tomusokeria

5 1/2 dl kaurahiutaleita

1 1/2 dl vaniljakastikejauhetta

2–4 rkl kylmää vettä

200 g valkosuklaata

kookoshiutaleita