VIIKKO 12
 |
| Suolaiset kolaneliöt saavat viimeisen, elegantin silauksen sormisuolakoristelusta. |
Juhlakausi on viimein ohi! Ihan mukava elää taas tavallista arkea hetken aikaa, ennen kuin seuraava reissu koittaa.
En aikonut pitää taukoa blogista joulun aikaan, mutta jotenkin se sitten vain meni niin. Kahden viikon Levin lomalla olisi kyllä ollut aikaa leipoa, mutta jotenkin se aika sitten meni hiihtämiseen, lasketteluun ja takan edessä makoiluun?! No mutta, niin pitää tehdä, mikä hyvältä tuntuu. Reissun jälkeen sormet oikein syyhysivätkin päästä leipomusten kimppuun.
Jouluna näin, että leipomusinnostukseni on huomattu! Sain lahjaksi kaksi ihanaa reseptikirjaa, joiden herkulliset kuvat saavat veden kielelle. Toisessa on suklaareseptejä, jotka ulottuvat leivonnaisista jäätelöihin ja jälkiruokiin. Miltä kuulostaisi vaikkapa limetti-kookosmuffinit valkosuklaan kera? Toinen kirja lupaa sekä suolaisia että makeita leivonnaisreseptejä, mikä onkin hyvä. Suolaiset leivottavat ovat jääneet blogissa paitsioon, mikä on syytä korjata. Kenties testiin pääsevät tomaatti-basilikamuffinit tai parsa-vuohenjuustopiirakka.
 |
| Kiitos joulupukki! Olenpa ollut kiltti! |
Lisäksi sain ihanat pienet kirjainmuotit, jotka panivat mielikuvituksen heti laukkaamaan. Millaisia kakunkoristeita niillä saakaan aikaan! Sokerina pohjalla sain Kitchen Aidin Artisan-tehosekoittimen. Olemme pitkään puhuneet, että olisihan niitä smoothieita kiva tehdä, mutta ei niitä vain koskaan saa aikaiseksi tuolla pikkuisella sauvasekoittimella. Nyt jykevä Artisan seisoo aina valmiina keittiön tasolla ja oikein houkuttelee heittämään smoothie- tai pirtelöaineksia sisäänsä. Tässä elämäntilanteessa tehosekoittimelle on käyttöä myös vauvan soseiden teossa. Ja tietenkin siitä on iso apu myös leivonnassa!
Saimme tehosekoittimen vasta kasattua ja pestyä, joten ensimmäinen käyttökerta on vielä edessä.
 |
| En ollut aiemmin tiennyt, että maapähkinävoita on sekä crunchy.versiota että normaalia. Kotikaapista puuttuivat ennen tätä myös sormisuola ja muscovadosokeri. |
Mutta sitten varsinaiseen leipomiseen! Sain tällä viikolla kunninan toteuttaa ensimmäisen TOIVERESEPTIN :D Hyvä ystäväni ja lapseni kummi Emmi oli tulossa viikonloppuna kylään, ja toivoi etukäteen saavansa maistaa suolaisia kolaneliöitä. Emmi tiesi viehtymykseni makeansuolaisiin makuihin, joista itsekin pitää.
Tartuin haasteeseen innoissani. Tehtävä ei kuitenkaan ollut helppo. Huomasin heti pohjan taikinan tehtyäni, että se on hyvin murenevaista. Voin määrä ei ikään kuin ollut riittävä sitomaan kuivia aineita. Ajattelin silti, että ehkä sen vain pitää olla tällaista, koska olin noudattanut reseptin määriä (kerrankin!) tarkalleen. Taikinan levittäminen uunipellille oli haasteellista ja pian totesin, että luultavasti taikinaneliö ei millään tule pysymään reunoilta kasassa, niin muruiseksi se jäi. Näin ollen aika iso siivu pohjasta meni turhuuteen, mutta kasassa pysyneestä osasta tuli kivan keksimäinen ja rapsakka.
Seuraavaksi keittelin päälle tulevaa kinuskia. Ohjeessa pyydettiin keittämään 20-25 minuuttia, missä ajasssa kinuskista piti tulla melko kiinteää, että se pysyisi pohjan päällä. No, ei siitä tullut. Keitin ja keitin, mutta aika nestemäisenä se pysyi. Luultavasti sen olisi saanut kiinteämmäksi vain pienemmällä kermamäärällä.
Kun sitten levitin jäähtyneen kinuskin jäähtyneelle pohjalle, se valui auttamata ulos reunoilta. Onneksi sitä sentään jäi kerros pohjan päällekin, mutta sotkua syntyi.
Ihaninta tässä leipomuksessa oli kauniiden sormisuolakiteiden ripottelu palojen päälle koristeeksi. Tosi hienon näköistä!
Olen itse alkuvuoden terveyskuurilla (kuten varmasti aika monet muutkin…), joten maistoin kolaneliöitä vain pikkuruisen palasen. Mutta kuinka ollakaan, tekovaikeuksista ja rujosta ulkonäöstä huolimatta piirakka maistui taivaalliselta! Vai johtuikohan se vain terveyskuurin mukanaan tuomasta makeanhimosta? Olisin mielelläni syönyt enemmänkin.
Tosin enemmän syöneiden mukaan neliöt ovat sen verran tuhtia tavaraa, että puolikas palanen riittää hyvin. Kolaneliöistä sai nauttia paitsi Emmi, myös ystäväpariskunta, jonka luokse meidät oli kutsuttu illalliselle lauantaina. Isäntä paistoi loistavat pihvit ja kanaa meille ei-punaisen-lihan-ystäville, ja jälkiruoaksi oli sitten kahvia ja kolaneliöitä.
- Vähän snickersmäinen maku, oli yksi kommentti.
Ja totta, kolaneliöiden maapähkinävoi ja suolaisuus tuovat tosiaan mieleen Snickersin.
 |
| Pohjataikina melkein epäonnistui, mutta onneksi osa paloista pysyi kuin pysyikin kasassa :) |
Kolaneliöiden resepti löytyy Soppa 365 -sivulta täältä.
Pohja
150 g pehmeää voita
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl muscovadosokeria
2 tl vaniljasokeria
Täyte
3 dl kuohukermaa
175 g voita
2 dl fariinisokeria
0,5 dl tummaa siirappia
Vällin
2 dl määpähkinävoita, crunchy (itse käytin koko purkin)
Lisäksi
1-2 rkl sormisuolaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti