Syytä juhlaan ja kolmeen kakkuun: Vauhtiveikkomme täytti vuoden!

Uskomatonta, mutta totta! Meidän poika täytti viikko sitten yhden vuoden. Vuosi on mennyt käsittämättömän nopeasti. Vastahan me tulimme sairaalasta kotiin sen pikkuisen nyytin kanssa!

Nyt meillä asuu taapero, joka ehtii joka paikkaan ja on kiinnostunut kaikesta. Sohvalla käveleminen ja pomppiminen on tämän hetken suurin KIELLETTY ykkösjuttu. Kaveri on paikalla aina myös välittömästi, jos astianpesukone, pyykkikone tai roskakaappi avataan. Kaikki kodin kaapit ja vessanpönttö on suljettu salvoilla, sillä vahtiminen ja kieltäminen kävi kerta kaikkiaan liian isoksi rastiksi.

Poika näkee aina myös jo kaukaa, jos kännykkä, kaukosäädin tai muu kielletty tavara on jäänyt hänen ulottuvilleen. Kasvot leviävät hymyyn ja alkaa ilkikurinen spurtti kohti kiellettyä asiaa. Suurinta hupia on saada aikuinen peräänsä, kun on tekemässä tihutöitä.

Vilkkaudestaan huolimatta lapsi on aurinkoinen hymypoika, joka lähestyy asioita ja ihmisiä rohkeasti ja uteliaasti. Pellavapää on ikäisekseen pitkä ja vauhdikas, joten monet eivät usko, että mittariin tuli vasta vuosi.

Päätimme jo hyvissä ajoin, että tänä vuonna pojan synttäreistä ei tule mitään spektaakkelia (tapojemme vastaisesti). Juhlimme häitämme vasta heinäkuussa, joten tuntui, että energiaa suureellisiin järjestelyihin ei ole. Lisäksi pojan oikeana syntymäpäivänä 12.8. olimme menossa vieraaksi ystävämme häihin, joten silloin juhliin ei ollut aikaakaan. 

Tämä värikäs pikakakku ei ole kakku lainkaan, vaan litran vaniljajäätelö, joka sai överikoristeet päälleen. Ainoa miinus oli, että tämä herkku sulaa nopeasti!

Oikeana juhlapäivänä olimme mökillä ja juhlimme vain oman perheen ja isovanhempien kanssa. Poika avasi meidän ostamat paketit ja sai huruutella uudella sähkömoottoripyörällään.

”Kakun” virkaa toimitti litran vaniljajäätelö, jonka koristelimme suklaakastikkeella, suolapähkinöillä, keksinmuruilla, värikkäillä karkeilla ja suklaanapeilla, jotka olimme hankkineet jo helmikuussa Thaimaasta. Suklaanapeissa oli erivärisiä kirjaimia, joista muodostui ”Onnea”-teksti ja pojan nimi. Hauska idea! En tiedä, saako Suomesta jostain ostettua vastaavia.

Tällä viikolla järjestimme kotona pienet kahvikestit. Tarjoilut olivat simppelit, sillä suolaiset purtavat eli karjalanpiirakat ja pizzapalat ostimme valmiina. Lisäksi oli sipsejä, Fasu-paloja, autokeksejä ja karkkia. Kakun sentään päätin tehdä itse ja päädyin Valion sivuilta löytyneeseen sitruuna-mustikkakakun ohjeeseen.

Nakukakussa reunoilla ei ole kuorrutusta kuin ihan vähäsen, jolloin kakun kerrokset jäävät trendikkäästi näkyviin.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein trendikkään ”nakukakun”. Se tarkoittaa siis sitä, että kakun kylkiä ei ole peitetty kermalla tai kuorrutuksella, vaan kerrokset on jätetty näkyviin.

Leivoin kakun kolme pohjaa jo edellisenä iltana. Ohjeessa kehotetaan käyttämään vuokaa, jonka halkaisija on 18 senttiä, mutta minulla oli vain 21-senttinen vuoka. Kakusta ei siksi tullut aivan niin trendikkään korkea kuin ohjeen kuvassa.

Kakkutaikinaan tuli runsaasti sitruunaa, mikä takasi kokonaisuudelle raikkaan maun. Vieraista etenkin ne, jotka eivät yleensä juuri välitä täytekakuista, kehuivat tätä. Maku kun on raikas ja kevyt verrattuna perinteisiin kermakakkuihin.

Oli järkevä veto jakaa kakun tekeminen kahdelle päivälle, sillä vaikka pohjat olivat valmiit, riitti mustikka-curdin keittämisessä, kuorrutuksen valmistamisessa ja kakun koristelussa vielä hommaa. Kakku sai koristeeksi pensasmustikoita ja valkosuklaata, sekä tietenkin yhden valkoisen kynttilän.

Tänä vuonna poika tarvitsi vielä kummin apua kynttilän puhaltamisessa sammuksiin. Myöskään kakun syöminen ei vielä ollut erityisesti hänen mieleensä. Karjalanpiirakka sen sijaan maistui hyvin!

Mummun luona herkuteltiin vielä perinteisellä kesäisellä mansikkakakulla. Tämä muheva versio sai koristeikseen viidakon eläimiä.

Ei kahta ilman kolmatta, sillä matkustimme synttärijuhlien jälkeisenä päivänä mummun luokse Joensuuhun, ja tietenkin täällä odotti paitsi mahtavan hieno Mersu-potkuauto, myös mehevä mansikkakakku. Nam! Ehkä näistä synttäreistä sitten kuitenkin tuli pieni spektaakkeli :)

Sitruuna-mustikkakakku (koko ohje löytyy Valion sivuilta täältä):

200 g voita

3 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

4 munaa

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

2,5 dl piimää

2-3 sitruunan mehu ja raastettu kuori

200 g pakastemustikoita

1 rkl perunajauhoja

Vuokiin:

2 rkl voita

korppujauhoja

Mustikka-curd:

200 g pakastemustikoita

1 dl hillosokeria

1 keltuainen

50 g voita

Täyte ja kuorrutus:

150 g voita

250 g tomusokeria

1 rasia vaniljatuorejuustoa

Näitä pikkuleipiä Joensuun teini-ikäiset himoitsivat (esimerkiksi kesällä -95)

Silloin nuoruusvuosina Joensuussa paistoi aina aurino. Ihme kyllä myös silloin, kun leivoin mokkasydämiä 20 vuotta myhöhemmin Espoossa.

Olin synttärihullu jo lapsena. Pidin aina isot synttärit, joihin kutsuttiin jos ei nyt koko luokkaa, niin ainakin kunnon kattaus kavereita. Olisinkohan ollut neljännellä luokalla, kun pidin legendaariset diskosynttärit, joihin kutsuttiin kaikki.

Äitini oli innolla mukana järjestelyissä, kuten aina. Ikkunat peitettiin vilteillä, että saimme kotiimme diskomaisen hämäryyden jo alkuillasta. Sitten tanssittiin ja kisailtiin huolella suunnitelluissa kilpailuissa, joihin oli toki hankittu myös palkinnot.

Tämä oli hauskaa aikaa nuoruuden ja lapsuuden välissä: poikiakin oli kutsuttu ja tanssimme hitaita, mutta toisaalta sain lahjaksi vielä Barbie-nukkeja.

Tämä reseptikirja on rakas, ja silloin tällöin kaivan siitä edelleen esiin jonkun nuoruusajan luottoreseptin, kuten kaurateeleivän, munakasrullan tai sipulipiirakan.

Meidän äiti on aina leiponut paljon, mutta aika perinteisiä juttuja, kuten kanelipullia ja mustikkapiirakkaa. (Nykyisin hän on kyllä kokeilevampi!) Jossain vaiheessa lapsena innostuin itsekin testailemaan leipomista. Yksi ensimmäisiä suosikkireseptejäni oli Pirkka-lehdestä täysin summamutikassa tekoon otettu mokkasydämien resepti. Mokkasydämien teko on vähän pipertämistä, mutta juuri sellaisesta pidin nuorempana. Olin hullu askartelija.

Etenkin yläasteaikana tein mokkasydämiä kaikkiin juhliin. Niitä tarjottiin aina suurissa synttärijuhlissani, mutta välillä myös arkisin. Samoihin aikoihin olimme alkaneet kavereiden kanssa juoda kahvia ja muistan, kuinka aikuiselta tuntui sanoa, että ”mennäänkö meille/teille kahville”. Sydämissä oli sama aikuismaisen fiiliksen tuonut kahvin maku. Pikku hiljaa kaikki ystäväni alkoivat tuntea kyseiset pikkuleivät ja oikein odottaa niitä.

Tältä näyttivät reseptit Pirkka-lehdessä joskus 1990-luvun alkupuolella

Mokkasydämet on todellinen retroresepti. Kätköistäni löytyy vielä alkupräinen, päällystetty reseptikirja, johon keräsin lehdistä leikkaamalla ja käsin kirjoittamalla erilaisia reseptejä. Silloin ihan oikeasti oli vielä aikaa tuollaiseen näpertämiseen! Ja toisaalta tarvetta. Nyhän reseptejä ei tule kerättyä mihinkään, kun ne löytyvät yhdellä haulla kaikki verkosta.

Mokkasydämet on myös tämän blogin ensimmäinen toiveresepti! Samoissa porukoissa Joensuussa liikkunut Facebook-ystäväni huhuili taannoin kyseisten leipomusten perään. Hän muisti sen kahvinmaun vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen! Olihan se siis tartuttava toimeen ja tehtävä mokkasydämiä yli 15 vuoden tauon jälkeen :) Isot terveiset Helille!

Tarjosin keksejä kahvikutsuilla mieheni vanhempien luona sekä ystäville yhteisessä mökkiviikonlopussa. Ja kyllä, edelleen mokkasydämet keräsivät kehuja! Mökillä niitä maistoivat myös lapset, ja hyvin upposi kahvin mausta huolimatta.

Itselleni tekoprosessi ja maku toivat elävästi mieleen nuoruusvuodet. Kun kaikki oli vielä niin helppoa, vaikka silti vaikeaa. Kun kaikki asuivat vielä kotona samassa kaupunginosassa, ja ystävien kanssa vietettiin aivan tuhottoman paljon aikaa. Kun piti huolehtia sanakokeista, muotifarkuista ja nuorisotalon diskoista, mutta ei työelämästä, asuntolainasta tai sosiaalisesta mediasta. Kun pyöräiltiin kesäöisin päämäärättömästi ympäriinsä ja oltiin ihastuneita, milloin keneenkin.

Usein kului useampikin kuppi kahvia ja läjä mokkasydämiä kun puimme ihmissuhdeongelmia meillä pitkälle aamuyöhön. Oli kesä, eikä mitään tekemistä, ja koko maailma edessä.

Mokkasydämien resepti (leikattu Pirkka-lehdestä vuosikymmeniä sitten):

250 g margariinia tai voita

2 dl sokeria

1 muna

2 tl vanilliinisokeria

2 tl leivinjauhetta

5 1/2 dl vehnäjauhoja

Suklaataikina:

2 rkl kaakaojauhetta

Mokkatäyte:

150 g voita

1 1/2 dl tomusokeria

1/2 dl vettä

1 tl murukahvia (itse olen kyllä aina veden ja murukahvin sijasta käyttänyt suodatinkahvia)

1 1/2 tl vanilliinisokeria

Voiteluun:

Muna

Pinnalle:

Mantelirouhetta

Vaahdota rasva ja sokeri ja vatkaa muna joukkoon. Sekoita vanilliinisokeri, leivinjauhe ja vehnäjauhot, lisää seos taikinaan. Kokoa lopuksi taikina käsin tasaiseksi massaksi. Ota puolet taikinasta eri kulhoon. Siivilöi joukkoon kaakaojauhe ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinoiden jähmettyä kylmässä.

Kauli taikinat jauhojen avulla ohuiksi levyiksi. Painele sydänmuotilla ja laita pikkuleivät pellille paperin päälle. Voitele vaaleat sydämet munalla ja ripottele pinnalle mantelirouhetta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.

Vaahdota täytettä varten voi ja tomusokeri. Kuumenna vesi ja lisää pikakahvi. Sekoita jäähtynyt kahvi vaahdon joukkoon ja mausta vanilliinisokerilla. Levitä suklaapikkuleiville täytettä ja paina vaalea pikkuleipä päälle. (Ja nämähän eivät mene ikinä tasan! Itse aina lasken tilanteen jo ennen paistamista, ja tarpeen mukaan jätän tarvittavan määrän vaaleita voitelematta ja koristelematta, tai vaihtoehtoisesti voitelen ja koristelen tarvittavan määrän tummia pikkuleipiä.)