Vieraita riittää - ja niin myös porkkanakakkua

Kahvihetki vanhan ystävän kanssa oli täydellinen. Samoin porkkanakakku.

VIIKKO 2

Vauvapalstoilla ihmiset keskustelevat siitä, kuinka pian ja kuinka paljon he ovat jaksaneet ottaa synnytyksen jälkeen vieraita vastaan. Monet ovat sitä mieltä, että vieraat ”tuppasivat” heille, vaikka he olisivat mieluummin keskittyneet vauvaan oman perheensä kanssa.

Itsestäni oli ihanaa, että vieraita tuli kymmenkunta jo sairaalaan, ja kotiin saimme ensimmäiset kyläilijät heti kotiutumispäivänä. En kaivannut lepoa tai sykertymistä omaan perheeseen, päIn vastoin, oikein nautin vauvan esittelemisestä ja elämänmuutoksesta kekustelemisesta.

Onnekseni vieraita onkin riittänyt tasaiasena virtana jo 2,5 kuukautta. Se on vain ja ainoastaan hauskaa! Vauva on varsin vahva vetovoimatekijä, sillä monet ystävät ovat käyneet meillä ensimmäistä kertaa. Vieraiden saaminen kotiin on mukavaa myös siksi, että vauvan kanssa lähtemisessä on omat säätönsä. On kiva välillä saada seuraa ilman, että joutuu itse lähtemään minnekään!

Ensimmäisinä viikkoina vieraat eivät kylläkään saaneet kaupan pullapitkoa kummempia tarjoiluja. Tällä viikolla kuitenkin päädyin leipomaan, sillä meille oli tulossa kyläilemään peräti kaksi vanhaa ystävää, minkä lisäksi olin itse menossa vierailulle hiljattain äidiksi tulleen ystäväni luo.

Keskiviikkoaamuna, ennen ensimmäisen vieraan tuloa, päätin leipoa kokonaisen pellillisen porkkanakakkua. Siitä riittäisi tarjoiluiksi ja viemisiksi koko loppuviikon ajalle. Reseptin olin saanut edellisenä päivänä työkaveriltani, jolle mainitsin, että minua houkuttelisi leipoa porkkanakakkua, jota pidän jotenkin syksyisenä herkkuna.

Porkkanakakku on myös aina ollut yksi suosikkileivonnaisistani. Liittyisikö se siihen, että PORKKANAkakku ei kuulostaa 

lainkaan yhtä syntiseltä paheelta kuin vaikkapa SUKLAA- tai JUUSTOkakku…?

Työkaverini kertoi saaneensa ”maailman parhaan porkkanakakkureseptin” silloiselta työkaveriltaan vuosia sitten. Tämä taas oli saanut reseptin eräästä pienestä Turun saaristossa sijaitsevasta kahvilasta, jonka porkkanakakku suorastaan suli suussa. On aina mukavampi tarttua tällaiseen reseptiin, johon liittyy tarina, kuin sattumalta verkosta bongattuun. Siis iso kiitos työkamulle, joka reseptin minulle etsittyään innostui itsekin pyöräyttämään ohimennen saman kakun :)!

Raastaa, raastaa, jaksaa, jaksaa! Yhdeksän desiä porkkanaraastetta ja kaksi vertavuotavaa haavaa.

Resepti oli irtopohjavuokaa varten, joten kerroin määrät puolellatoista saadakseni taikinan riittämään pellilliseen. Porkkanaraastetta tarvittiin näin ollen peräti 9 desiä, missä riittikin käsin raastaessa ihan mukavasti hommaa. Haluaisin tietää, miten raastaminen onnistuu ilman, että sormiin tulee vähintään kaksi verta vuotavaa vekkiä? En selviydy koskaan hetkestäni raastinraudan kanssa ilman vaurioita.

Tomusokerin sijasta käytin kuorrutteessa valkosuklaata.

Porkkanaraasteen määrä tuntui suurelta, mutta lopputulokseen se vaikutti ainoastaan positiivisesti. Kakku oli todella mehevää ja sopivan kosteaa. Mieheni totesi, että pelkäsi kakun maistuvan porkkanalta, mutta ”sehän oli tosi hyvää”. Luultavasti porkkanakakun konsepti on hänelle vieras ja hän kuvitteli sen olevan jonkinlainen terveyskakku… No, sitähän tämä ei todellakaan ole. Varsinkaan, kun valitsin kakun kuorrutukseksi valkosuklaisen version.

Tein oman porkkanakakkuni uunissa pellillä saadakseni ison annoksen.

Pohjan täytyy antaa jäähtyä todella hyvin, ennen kuin levittää kuoruutteen.

Irtopohjavuoassa kakun paistoaika olisi ollut noin 70 minuuttia, mutta pellillinen kypsyi jo noin 45 minuutissa. Kaiken kaikkiaan porkkanakakku ei kylläkään ole kädenkäänteessä syntyvä leivonnainen. Porkkanoiden raastamiseen menee aikaa, ja paistamisen jälkeen ennen kuorrutuksen levittämistä täytyy odottaa kunnolla, että kakku jäähtyy. Kakku ei ollut mielestäni enää lainkaan lämmin, kun aloin kuorruuttaa sitä, mutta silti kuorrute suli hieman reunoilta.

Koristelin kakkuni mantelirouheella. Ohjeessa ehdotetaan kesäisempiä sitruunamelissaa ja kehäkukkia.

Porkkanakakkuni ehti valmiiksi juuri ennen ihanan vieraamme saapumista. Turussa nykyisin asuva lapsuuden- ja nuoruudenystäväni Joensuusta kehui kakkua kovasti, vaikka parhaimmillaan se oli varmasti vasta seuraavana päivänä, jolloin vein sitä tuliaisiksi. 

Kiitos ihanista lahjoista ystävälleni! Poika sai suloiset vaatteet ja äiti leipomistarvikkeita!

Saaristokahvilan porkkanakakku

4 munaa

6 dl porkkanaraastetta

2 dl öljyä

4,5 dl vehnäjauhoja

4,5 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 tl kanelia

Vatkaa muna, porkkanaraaste ja öljy kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet ja lisää muiden aineksien joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan, paista 175 asteessa uunin alaosassa 70 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kumoamista.

Kuorrute:

100g Philadelphia-juustoa

0,5 dl pehmeää voita

1,5 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

(Vaihtehtoinen kuorrute, jota itse käytin:

200 grammaa sulatettua valkosuklaata

400 grammaa Philadelphiaa

ripaus sitruunamehua)

Vatkaa kuoruutteen ainekset ja kuorruta kakku. Koristele esimerkiksi sitruunamelissalla ja kehäkukilla.

Nam!

Samppanjaa ja seepraraitoja

Kakku-, karkki- ja samppanjajuhlat!

LEIVONTAVIIKKO 1 

Olin haaveillut mustavalkoisen seeprakakun tekemisestä jo pitkään. Ihastuin kakun tyylikkääseen ulkomuotoon, minkä lisäksi olen aina pitänyt lakritsista ja salmiakista KAIKESSA.

Olin käynyt katselemassa ohjetta Kinuskikissan blogista jo ajat sitten, mutta vielä silloin en tarttunut toimeen. Taannoin ostin kuitenkin leivontatarvikemyymälästä varastoon Apteekin salmiakki -mixeriä, jotta kakun tärkein ainesosa olisi valmiina ulottuvilla, kun päättäisin kokeilla ohjetta.

Apteekin salmiakki -mixerin ostin leivontatarvikemyymälästä, mutta sitä saa myös apteekeista.

Tämän blogin aloittaminen toi reseptin uudestaan mieleeni. Olin päättänyt tehdä kakun lauantaiksi tyttöjen hotellihuonebileisiin, ja seeprakakku tuntui sopivan tarkoitukseen hyvin.

Resepti tuntui suhteellisen haastavalta ja netistä löytyikin muistutuksia siitä, että ohjetta kannattaa noudattaa pilkulleen. No, itsehän aloin tietenkin heti soveltaa, sillä käyttämäni kakkuvuoan halkaisija oli 24 sentin sijasta 26 senttiä. Ajattelin, että tarvitsen hieman enemmän täytettä ja kiisseliä, ja kasvatin määriä himppusen sieltä ja täältä.

Kakun pohja syntyi Domino-kekseistä, jotka oli tarkoitus murskata tehosekoittimella. En kuitenkaan omista tuohon hommaan soveltuvaa tehosekoitinta, joten murskasin keksit käsin. Se tuntui toimivan ihan hyvin.

Salmiakkikiisseli, vaniljatäyte ja kakkupohja valmiina. Sitten vain raidoittamaan!

En ole keitellyt kiisseliä koulun kotitaloustuntien jälkeen, mutta ohjeita seuraamalla salmiakkikiisseli syntyi näppärästi. Myös vaniljatäyte oli yllättävän helppo tehdä.

Seeprakakun hyytyminen jääkaapissa kestää pidempään kuin tavallisen juustokakun.

Jännittävin vaihe raitakakussa oli tietenkin täytteen ja kiisselin valuttaminen kakkuvuokaan. Lopputuloksesta ei tullut aivan yhtä symmetrinen kuin reseptin kuvissa, mutta selkeät raidat siinä kuitenkin on! Ja kakkua maistelleet ystäväni olivat jopa sitä mieltä, että ei-niin-säntillinen versio on kauniimpi. Kakku sopi mainiosti samppanjan seuralaiseksi eikä ollut kaikesta salmiakista huolimatta liian makea. Saatoin ohjetta muunnellessani lisätä hieman liikaa liivatetta, mutta ainakin kakku pysyi hyvin kasassa.

Odotan innolla, että pääsen tekemään seuraavaa seeprakakkuani. Nyt tiedän, kuinka kiisselin ja täytteen vuorottelu toimii, ja saan varmasti aikaiseksi symmetrisemmän lopputuloksen. Ainakin sateenkaaren väreissä loistavan seeprakakun tekeminen kiinnostaa. Sopivia lastenjuhlia odotellessa!

Lapsista puheen ollen. 10-viikkoinen poikamme piti minulle seuraa keittiössä kakun tekemisen ajan ja vaikutti oikein tyytyväiseltä mustavalkoiseen lopputulokseen. Pikkuinen on jo tottunut siihen, että tässä taloudessa eivät värit räisky edes vauvanvaatteissa tai leluissa. Suosimme valkoista, beigeä, harmaata ja mustaa aina, kun mahdollista. Seeprakakku sopi siis kaiken lisäksi sisustukseen, ha ha ;) Tokikaan siitä ei ollut niin paljon iloa, kun kakun tuhoaminen tapahtui hotellihuoneessa.

Noudatin tätä Kinuskikissan mustavalkoisen seeprakakun reseptiä. Ohje löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Pohja:

250 g dominokeksejä

50 g voita tai margariinia

1 rkl Apteekin salmiakki -mixeriä

½ dl kaakaojauhetta

Salmiakkikiisseli:

5 liivatelehteä

2 ½ dl Apteekin salmiakki -mixeriä

2 ½ dl vettä

2 rkl sokeria

½ dl maissitärkkelystä

Vaniljatäyte:

8 liivatelehteä

650 g täyteläistä vaniljajogurttia

700 g vaniljavanukasta tai vaniljan makuista jälkiruokarahkaa

½ dl sokeria

1 dl vettä

Kaikki alkoi ristiäisistä

Kun poikamme syntymästä oli kulunut hieman alle kaksi kuukautta, oli kummit ja lähisukulaiset kutsuttu mieheni vanhempien luokse lapsen ristiäisiin.

Sinisistä suklaanapeista sulatetut, bodynmuotoiset tikkarit syntyivät hetken mielijohtesta.

Jo odotusaikana olin selaillut upeiden ristiäiskakkujen kuvia ja päättänyt, että tilaamme pojalle sellaisen leipomosta. Sen homman olinkin hoitanut jo kuukausi sitten. Vaaleansininen kakku, jota koristivat pikkuruiset beiget tennarit ja kakun laitaa ylöspäin kipuava suloinen nallekarhu, oli tulossa helsinkiläisestä konditoriasta. Lapsen kaikki kolme nimeä tulivat kakun päälle rakennuspalikkaa muistuttavilla sokerimassakuutioilla kirjoitettuna. Täällä kyseisen leipomon sivuilla on kuva vastaavasta kakusta (kyseessä on leipomon mallikakku, tuo ei ole meidän poikamme nimi ;))

Muita tarjoiluja aloinkin miettiä sitten vasta edellisellä viikolla. Suolaisten osuus oli helppo, sillä päätimme tarjota alkuiltaan ajoittuneissa juhlissa vain karjalanpiirakoita ja munavoita, sillä vieraat olisivat kuitenkin siihen mennessä jo nauttineet lounaan. Piirakat lupasi hoitaa appivanhempieni vanha ystävä ja luottoemäntä, joka on hoitanut jo lukuisien heillä järjestettyjen juhlien tarjoilun.

Mutta mitä muuta? Olin nähnyt upeita, vaaleansinisiä ja runsaasti koristeltuja pipareita jossakin netin uumenissa. Tunnin tiiviin googlailun jälkeen olin tehnyt 60 euron tilauksen leivontatarvikkeita myyvään nettikauppaan ja päättänyt tehdä paitsi pipareita, myös cupcakeja. Piparit jännittivät, cupccaket ei. Kuppikakkuja olin tehnyt aiemminkin usein ja vaihtelevilla ohjeilla, sen sijaan piparien koristelusta aiempi kokemukseni oli about nolla. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan termiä "pikeeri".

Vaaleansinistä ja valkoista pikeeriä, helmiä, tähtiä, tuttipullon ja pienen jalan muotoiset piparimuotit...

Ristiäisviikolla keittiössäni riitti tohinaa neljänä eri päivänä, kun valmistin 68 piparia ja 38 kuppikakkua. Elintarvikevärien käyttö tuli tutuksi (pisara sinistä on tarpeeksi, ellet halua kuorrutteen muistuttavan myrkkyä!) ja muffinsivuokien surkeus todistetuksi (vaikka laitat kaksi tavallista vuokaa päällekkäin, ne löpsähtävät silti!). Ensimmäinen erä piparitaikinaa oli aivan liian löysää, vaikka noudatin ohjetta. Toisen satsin osasin sitten jo soveltaa sopivaksi. Vaikka pieniä vastoinkäymisiä oli, ei leivontaprojekti useampaan osaan jaettuna osoittautunut mitenkään liian rankaksi. Päinvastoin, nautin joka hetkestä. Etenkin koristelu oli huippumukavaa, luovaa ja suorastaan terapeutttista näpertelyä!

Poikamme teki sitterissä istumisen uusia päiväennätyksiä, kun seurasi lähietäisyydeltä äitinsä ponnisteluja. Aivan kuin hän olisi tiennyt, että nyt on kyse hänen juhliensa onnistumisesta!

Kuppikakkutehtaalta, päivää!

Ihmeellistä kyllä, olin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Pojan ristiäisten kahvipöytä oli suloisen vaaleansininen. Tarjoiluja oli vain muutamaa eri laatua, koska olen aina pitänyt sitä tyylikkäämpänä kuin hirvittävää kirjoa erilaisia toisiinsa sopimattomia lajikkeita. Leivonnaiset synnyttivät ihastuneita kommentteja, mikä sai tietysti tuoreen äidin yhtä iloiseksi kuin juhlien sankarin hyvä käytös kastamisen aikana.

Poikamme ensimmäiset juhlat ovat onnistuneesti takana.

Koska tapanani on innostua asioista nopeasti ja liikaa, hurahdin tästä niin, että päätin toteuttaa leipomiseen liittyen jonkin projektin. Se projekti on tämä blogi: aion leipoa pojan kanssa kotona ollessani kerran viikossa jotain ja raportoida tulokset täällä. Vauvavuodesta tulee myös kakku-, pulla- ja piirakkavuosi. Keittiössäni on pian paitsi maailman ihanin ja hymyileväisin bebe, myös herkullisia leivoksia.