 |
| Kahvihetki vanhan ystävän kanssa oli täydellinen. Samoin porkkanakakku. |
VIIKKO 2
Vauvapalstoilla ihmiset keskustelevat siitä, kuinka pian ja kuinka paljon he ovat jaksaneet ottaa synnytyksen jälkeen vieraita vastaan. Monet ovat sitä mieltä, että vieraat ”tuppasivat” heille, vaikka he olisivat mieluummin keskittyneet vauvaan oman perheensä kanssa.
Itsestäni oli ihanaa, että vieraita tuli kymmenkunta jo sairaalaan, ja kotiin saimme ensimmäiset kyläilijät heti kotiutumispäivänä. En kaivannut lepoa tai sykertymistä omaan perheeseen, päIn vastoin, oikein nautin vauvan esittelemisestä ja elämänmuutoksesta kekustelemisesta.
Onnekseni vieraita onkin riittänyt tasaiasena virtana jo 2,5 kuukautta. Se on vain ja ainoastaan hauskaa! Vauva on varsin vahva vetovoimatekijä, sillä monet ystävät ovat käyneet meillä ensimmäistä kertaa. Vieraiden saaminen kotiin on mukavaa myös siksi, että vauvan kanssa lähtemisessä on omat säätönsä. On kiva välillä saada seuraa ilman, että joutuu itse lähtemään minnekään!
Ensimmäisinä viikkoina vieraat eivät kylläkään saaneet kaupan pullapitkoa kummempia tarjoiluja. Tällä viikolla kuitenkin päädyin leipomaan, sillä meille oli tulossa kyläilemään peräti kaksi vanhaa ystävää, minkä lisäksi olin itse menossa vierailulle hiljattain äidiksi tulleen ystäväni luo.
Keskiviikkoaamuna, ennen ensimmäisen vieraan tuloa, päätin leipoa kokonaisen pellillisen porkkanakakkua. Siitä riittäisi tarjoiluiksi ja viemisiksi koko loppuviikon ajalle. Reseptin olin saanut edellisenä päivänä työkaveriltani, jolle mainitsin, että minua houkuttelisi leipoa porkkanakakkua, jota pidän jotenkin syksyisenä herkkuna.
Porkkanakakku on myös aina ollut yksi suosikkileivonnaisistani. Liittyisikö se siihen, että PORKKANAkakku ei kuulostaa
lainkaan yhtä syntiseltä paheelta kuin vaikkapa SUKLAA- tai JUUSTOkakku…?
Työkaverini kertoi saaneensa ”maailman parhaan porkkanakakkureseptin” silloiselta työkaveriltaan vuosia sitten. Tämä taas oli saanut reseptin eräästä pienestä Turun saaristossa sijaitsevasta kahvilasta, jonka porkkanakakku suorastaan suli suussa. On aina mukavampi tarttua tällaiseen reseptiin, johon liittyy tarina, kuin sattumalta verkosta bongattuun. Siis iso kiitos työkamulle, joka reseptin minulle etsittyään innostui itsekin pyöräyttämään ohimennen saman kakun :)!
 |
| Raastaa, raastaa, jaksaa, jaksaa! Yhdeksän desiä porkkanaraastetta ja kaksi vertavuotavaa haavaa. |
Resepti oli irtopohjavuokaa varten, joten kerroin määrät puolellatoista saadakseni taikinan riittämään pellilliseen. Porkkanaraastetta tarvittiin näin ollen peräti 9 desiä, missä riittikin käsin raastaessa ihan mukavasti hommaa. Haluaisin tietää, miten raastaminen onnistuu ilman, että sormiin tulee vähintään kaksi verta vuotavaa vekkiä? En selviydy koskaan hetkestäni raastinraudan kanssa ilman vaurioita.
 |
| Tomusokerin sijasta käytin kuorrutteessa valkosuklaata. |
Porkkanaraasteen määrä tuntui suurelta, mutta lopputulokseen se vaikutti ainoastaan positiivisesti. Kakku oli todella mehevää ja sopivan kosteaa. Mieheni totesi, että pelkäsi kakun maistuvan porkkanalta, mutta ”sehän oli tosi hyvää”. Luultavasti porkkanakakun konsepti on hänelle vieras ja hän kuvitteli sen olevan jonkinlainen terveyskakku… No, sitähän tämä ei todellakaan ole. Varsinkaan, kun valitsin kakun kuorrutukseksi valkosuklaisen version.
 |
| Tein oman porkkanakakkuni uunissa pellillä saadakseni ison annoksen. |
 |
| Pohjan täytyy antaa jäähtyä todella hyvin, ennen kuin levittää kuoruutteen. |
Irtopohjavuoassa kakun paistoaika olisi ollut noin 70 minuuttia, mutta pellillinen kypsyi jo noin 45 minuutissa. Kaiken kaikkiaan porkkanakakku ei kylläkään ole kädenkäänteessä syntyvä leivonnainen. Porkkanoiden raastamiseen menee aikaa, ja paistamisen jälkeen ennen kuorrutuksen levittämistä täytyy odottaa kunnolla, että kakku jäähtyy. Kakku ei ollut mielestäni enää lainkaan lämmin, kun aloin kuorruuttaa sitä, mutta silti kuorrute suli hieman reunoilta.
Koristelin kakkuni mantelirouheella. Ohjeessa ehdotetaan kesäisempiä sitruunamelissaa ja kehäkukkia.
Porkkanakakkuni ehti valmiiksi juuri ennen ihanan vieraamme saapumista. Turussa nykyisin asuva lapsuuden- ja nuoruudenystäväni Joensuusta kehui kakkua kovasti, vaikka parhaimmillaan se oli varmasti vasta seuraavana päivänä, jolloin vein sitä tuliaisiksi.
 |
| Kiitos ihanista lahjoista ystävälleni! Poika sai suloiset vaatteet ja äiti leipomistarvikkeita! |
Saaristokahvilan porkkanakakku
4 munaa
6 dl porkkanaraastetta
2 dl öljyä
4,5 dl vehnäjauhoja
4,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
Vatkaa muna, porkkanaraaste ja öljy kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet ja lisää muiden aineksien joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan, paista 175 asteessa uunin alaosassa 70 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kumoamista.
Kuorrute:
100g Philadelphia-juustoa
0,5 dl pehmeää voita
1,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
(Vaihtehtoinen kuorrute, jota itse käytin:
200 grammaa sulatettua valkosuklaata
400 grammaa Philadelphiaa
ripaus sitruunamehua)
Vatkaa kuoruutteen ainekset ja kuorruta kakku. Koristele esimerkiksi sitruunamelissalla ja kehäkukilla.
 |
| Nam! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti