Muffinsseja Frozen-fanin syntymäpäiville

VIIKKO 7

Muffinssilähetys valmiina! 

Ystäväni tytär täytti viikonloppuna kuusi vuotta. Se on täysin käsittämätöntä, koska muistan kuin eilisen päivän sen, kun ystäväni yllätti kaikki juomalla juhannuksena alkoholitonta valkoviiniä. (Se maistui aivan järkyttävälle.)

Olin tuonut tuona juhannuksena ystävälleni mökkituliaisiksi pullon Terva-Leijonaa. Ojentaessani lahjaa hän kiitti kauniisti, mutta paljasti samaan hengenvetoon, että sen kumoaminen saisi odottaa.

Hopeapalleroita, helmiä, lumihiutalaleita, valkosuklaata ja tähtiä.

Nyt ystävälläni on kaksi lasta, ja minun vieressäni tuhisee reilun kolmen kuukauden ikäinen poika. Kuusi vuotta sitten moinen tuntui hyvin, hyvin kaukaiselta ajatukselta. Nyt hyvin kaukaiselta ajatukselta tuntuu se, että veisin jonkun mökille tuliaiseksi Terva-Leijonaa :D (Silloin meillä ilmeisesti todella oli tapana juoda sitä?!?!)

Ystäväni kysyi, voisinko leipoa jotakin lapsen sukulaissyntymäpäiville. Tyttö on suuri Frozen- ja Elsa-fani, kuten ilmeisesti lähes kaikki tuon ikäiset tytöt.

Vaaleansini-valkoiset muffinssit sopivat Frozen-teemaan varsinkin, kun lisäsin koristeeksi valkoisia helmiä ja lumihiutaleita.

Paljon onnea kuusivuotiaalle!

Marraskuu vaatii hiilareita - nyt syntyi helppoa lohtupullaa

VIIKKO 5

Pöydän täydeltä pullaa hieman erilaisessa muodossa.

Kuten jo blogia aloittaessani totesin, pelkään eniten pullan leipomista. Olen tehnyt korvapuusteja elämässäni pari-kolme kertaa, ja muistan, että ainakin kerran tuloksena oli kivikovia leipomuksia. Löysä taikina vaati mielestäni lisää jauhoja, ja vielä vähän lisää, ja vielä vähän lisää, että sain siitä mitään aikaiseksi. No, ei se sitten ollutkaan hyvä idea.

Vielä tällä viikolla en uskaltanut tarttua korvapuustihaasteeseen, mutta sen sijaan aloitin pullan leipomisen helpoimman kautta.

Meillä kyläili eilen kolmilapsinen ystäväperheemme Lohjalta. Ajattelin, että tarjolla olisi parempi olla sekä suolaista että makeaa, että koko poppoo saa vatsansa täyteen. Muistin, että olen taannoin tehnyt illallispöytään bostonleipää, joka onnistui hyvin. Siinä pullataikina leivotaan tutun bostonkakun muotoon, mutta sisään laitetaankin suolaista täytettä.

Bostonleivän täytettä voi soveltaa. Tässä pekonia, paprikaa ja sipulia.

Löysin bostonleivän ohjeen, mutta totesin, että sienien käyttäminen täytteenä ei tässä tilanteessa toimi. Mieheni saisi slaagin jo pelkästä käristettyjen herkkusienten hajusta, niin paljon hän sieniä vihaa. Vaihdoin sienet paprikaan, mikä sopi aivan hyvin pekonin kumppaniksi.

Makeaksi kaveriksi bostonleivälle valitsin mustikkanyhtöpullan. Siinä viehätti trendikäs ”nyhtö”-tarjoilu ja se, että kerralla syntyi iso satsi.

Sekä bostonleivän että mustikkanyhtöpullan taikinat olivat helppoja käsitellä ja sopivan sitkoisia.

Sekä bostonleivän että mustikkanyhtöpullan pullataikinat olivat erittäin helppoja valmistaa ja käsitellä. Molemmista tuli ohjetta seuraamaalla juuri sopivan löysiä ja astian reunoihin tarttumattomia. Ei tullut mieleenkään lisätä jauhoja :)

Bostonleivästä tuli hienon näköinen ja maukas. Tärkeintä oli leikata taikinapötkylä juuri oikean kokoisiin, noin 5 senttimetrin paloihin, että niistä sai väljästi aseteltuna irtopohjavuoan täyteen.

En vaivautunut tekemään mustikkapullan taikinalevyistä kovinkaan symmetrisiä.

Mustikkanyhtöpullan kokoaminen kolmesta ympyränmuotoisesta taikinalevystä oli mielenkiintoista. Lopputulos oli näyttävä ja valtavan suuri mustikkatähti. Sen sijaan maku ei ollut tässä pullassa mitenkään ihmeellinen. Niin kuin 8-vuotias vieraamme kiteytti: ”Tämä on vähän kuin taikinaa ja vähän mustikoita.”

Ensi kerralla varaan enemmän täytettä.

Ja lopputulos oli tähti!

Kuivaa pulla ei sentään ollut, mutta enemmän makua se olisi kaivannut. Seuraavalla kerralla lisäisin täytteiden määrää kahteen tuorejuustorasialliseen ja tuplaisin myös mustikoiden määrän. Ehkä sokeriakin voisi laittaa hieman lisää?

Vaikka meitä istui kahvipöydän ääressä neljä aikuista, kaksi kouluikäistä ja yksi taapero (minkä lisäksi ruoasta vielä mitään ymmärtämätön vauva istui babysitterissä), jäi leipomuksia vielä reilusti.

Bostonkakun suolainen versio eli bostonleipä on näyttävän näköinen leipomus. Sopii hyvin vaikkapa keiton kaveriksi.

Emme vaivaantuneetkaan lauantaina tekemään mitään varsinaista ruokaa, vaan luotimme bostonleipään ja nyhtöpullaan. Illalla vielä nautiskelimme sohvalla vieraiden tuomia glögiä ja pipareita, joten hiilihydraattien annostelu oli varsin tapissa. Mikäs siinä, lumien sulamisen jälkeinen marraskuu on pimeä ja ehdottomasti vaatii vähän lohtupullaa!

Nyhtöpullasta riittää tarjottavaa vaikka kokonaiselle talkooporukalle.

Sekä bostonleivän että mustikkanyhtöpullan ohjeet ovat Valion sivuilta. Leipä löytyy täältä, ja nyhtöpulla täältä.

Bostonleipä

1/2 pakettia hiivaa

1 prk Valio Mustapekka-ruokakermaa

1/2 tl suolaa

1/2 rkl sokeria

1 rkl tomaattipyrettä

6 dl vehnäjauhoja

1/2 dl juoksevaa voita, esim. Oivariini

Täyte:

170 g pekonia

200 g herkkusieniä (korvasin paprikalla)

1 iso sipuli

100 g Viola-chilituorejuustoa

Mustikkanyhtöpulla

1/2 pakettia hiivaa

2,5 dl maitoa

1 muna

1 dl sokeria

1/2 tl suolaa

1 1/2 tl kardemummaa

8 dl vehnäjauhoja

75 g voita

Täyte:

200 g Viola-vaniljatuorejuustoa

100 g mustikkaa

Voiteluun:

munaa

Suolaisenmakea - rakastan sitä!

VIIKKO 4

Suolapähkinällä ja valkosuklaalla maustettuja cookieita, itselle ja lahjaksi.

Oli helteinen heinäkuu vuonna 2011, kun vietin lomaa ystäväni kanssa New Yorkissa. Yhtenä iltapäivänä kävelimme Brooklynissä ja poikkesimme pieneen herkkupuotiin. Ostin jättikokoisen jäätelötötterön, jonka mauksi valitsin ”saltwater toffee”.

Vesi nousee kielelleni vieläkin, kun muistelen kyseistä makuelämystä. Toffeen värinen jäätelö oli TODELLA suolaista ja TODELLA hyvää. Rakastan suolaisen ja makean liittoa, minkä oikeastaan tajusin kunnolla vasta tuolloin. Ah, antaisin paljon siitä, että saisin jälleen maistaa kyseistä jääteöä! Seuraavan New Yorkin matkani tein muutama vuosi sitten maaliskuussa, luihin ja ytimiin menevien kevätmyrskyjen keskellä. Ei tullut mieleenkään edes yrittää etsiä kyseistä jäätelöpuotia. Seuraavalla reissulla on varmaankin pakko!

Taikinan teossa ei pitkään nokka tuhissut.

Tuon makuelämyksen jälkeen Suomeenkin on tullut kaupoissa myytäviä valmisjäätelöitä, joissa on suolapähkinää tai jopa ”ripaus merisuolaa”. Ne kaikki ovat kuitenkin olleet pettymyksiä, sillä suolaisuutta on tuskin maistanut. Netistä löytyy onneksi ylen määrin reseptejä kotona tehtävään suolapähkinäjäätelöön. Kaikissa resepteissä ei edes tarvita jäätelökonetta. Voin vakuuttaa, etä tässä blogissa korvataan jollakin viikolla leipominen jäätelön tekemisellä :)

Suklaiden kanssa on sama juttu. Marabou möi joskus vuoden 2012 tienoilla Royal-suklaapatukan muotoista patukkaa, joka taisi olla vain merisuolalla maustettua maitosuklaata. Suola todellakin maistui siinä patukassa, ja se oli aivan taivaallista! Pettymys oli suuri, kun tuote katosi kauppojen hyllyiltä nopeasti.

Fazer myy tällä hetkellä makuyhdistelmää ”karamelliä, merisuolaa ja maitosuklaata”,  mutta sen suolaisuus jää kovin vaisuksi. Fazerin popcorn-suklaa on hyvä yritys ja pidän kyllä siitä, mutta ei sitä kovin suolaiseksi voi sanoa.

Nämä todellakin leviävät uunissa, joten taikinasta kannattaa muotoilla varsin pieniä pikkuleipiä ja asetella ne pellille harvakseltaan.

No mutta, tämä oli pohjustusta viikon reseptiin eli suolapähkinä-valkosuklaapikkuleipiin. Olin päättänyt tehdä pikkuleipiä, jotta voisin pakata niitä lahjaksi lauantaina 35-vuotispäiviään viettäneelle ystävälleni. Juhlia vietettiin Joensuussa, mistä olen viettänyt suurimman osan lapsuudestani ja nuoruudestani. Tulin tänne nyt pojan kanssa moikkaamaan mummua ja viettämään pitkää viikonloppua mieheni ollessa reissussa.

Innostuin suolapähkinäreseptistä heti Lisäksi plussaa oli reseptin yksinkertaisuus, sillä lauantaipäivään oli tällä kertaa mahdutettava paljon muutakin ohjelmaa kuin leipominen.

Prosessi sujui sutjakkaasti, tosin en muistanut, kuinka paljon tämän tyyppiset pikkuleivät oikein uunissa leviävätkään. Ihmettelin reseptin määräystä jakaa taikina 32 osaan. Itse taisin tehdä vain noin 22 keksiä. No, tuloksena olikin sitten jättikokoisia cookieita, mutta mikäpä siinä. Onneksi niistä ei sentään tullut niin suuria, että eivät olisi mahtuneet varaamaani lahjarasiaan. Pääasia on, että suolapähkinät todella maistuivat näissä mehevissä kekseissä.

Makoisaa syntymäpäivää Annelta Annalle!

Ja ne Annan syntymäpäivät, ne olivat ihanat. On valtava onni, että elämässä on yhä ystäviä, joiden kanssa on ala-asteen kolmannella luokalla tehnyt ”luokan ihanimmat pojat top 5” -listoja. Paljon onnea vielä maailman parhaalle Annalle!

Tässä suolapähkinävalkosuklaapikkuleipien resepti. Ohje kokonaisuudessaan löytyy K-marketin sivuilta täältä.

100 g suolapähkinöitä

100 g valkosuklaahippuja

125 g meijerivoita

2 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

Sydämellinen sunnuntai

Sunnuntai-iltapäivän suloiset kahvileivokset oli maustettu Marianne-rouheella.

VIIKKO 3

Olipa erikoinen viikko! Varmaan ensimmäinen pojan syntymän jälkeen, että saimme vieraita vasta sunnuntaina! Niinpä leipomishetkeni ajoittuikin vasta lauantai-iltaan, ja tuotosten koristelu jäi sunnuntaiaamuun.

Viikko oli muutenkin rauhallinen aina torstaihin saakka. Silloin karkasin päiväksi kaupungille viettämään vähän pidemmän pätkän omaa aikaa. Kiireetön käynti kuntosalilla saunoineen, ripsihuolto ja pitkän kaavan dinneri ystävän kanssa toivat jälleen kerran hirmuisen kasan energiaa. 

Kakkutaikinan teko ja paistaminen sujui nopeasti.

Lauantaina kävimme koko perheen kanssa Ski Expo -messuilla, ja vauva teki jälleen kerran kaiken helpoksi vetämällä sikeitä koko reissun ajan. Messujen jälkeen kipaisin lähikauppaan ja mietin, mitä leipoisin seuraavaa päivää varten. Päätin, että vuorossa voisi kakkujen jälkeen olla leivokset.

Sitten päätin, että voisin hieman söpöillä, sillä hämähäkeillä koristellun oranssi-mustan Halloween-huuman jälkeen olisi tarvetta jollekin suloiselle. Löysin Yhteishyvän sivuilta Marianne-leivosten ohjeen ja olin myyty. Sydämenmuotoiset leivokset voisivat olla nappivalinta romanttiisten päivällistreffien jälkiruoaksi, mutta päätin, että ne ovat ihan hyvä valinta myös sunnuntai-iltapäivän vieraskahvipöytään.

Vähän niin kuin karkkia!

Marianne-leivokset syntyivät tosi helposti, eikä tiskiäkään tullut paljon. Ohuen taikinapohjan paistoaika oli vain 8 minuuttia, joten leivokset sai alulle rivakasti.

Taikinalevyt ja täyte painuivat ja jähmettyivät yön yli parvekkeella.

Täytteen levittämisen jälkeen kakkupohja piti kelmuttaa ja nostaa kylmään painumaan niin, että sen päällä oli leikkuulauta. Itse vein kakkupohjan parvekkeelle ja annoin sen olla siellä seuraavaan aamuun, koska minulla ei ollut kiire. Paljon lyhyempikin aika riittää varmasti, sillä Marianne-täyte jähmettyi hyvin.

Pelkäsin vähän, miten homma toimii, mutta tavallinen sydänpiparkakkumuotti pelitti mainiosti.

Eniten minua jännitti se, onko sydänmuottini tarpeeksi iso tai syvä siihen, että kakusta saa leikattua nättejä leivoksia. Onneksi leikkaamisessa ei ollut mitään ongelmaa, sillä täyte oli hyvin jähmeää ja taikina kiinteää.

Ainoa ongelma oli se, että kakkua menee hukkaan todella paljon, sillä toisin kuin pipareita tehdessä, muottien ulkopuolelle jääneitä paloja ei voi enää hyödyntää. (Tai voihan ne toki syödä, mutta muoto on sen verran kaukana kauniista, että ne sopivat paremmin ahmittavaksi lusikalla piilossa keittiön nurkassa kuin vieraille tarjottavaksi.)

Lisäksi täytettä oli kaikesta yrityksestä huolimatta kakkulevyjen laidoilla vähemmän kuin keskellä, joten osasta sydämiä tuli toispuoleisia. Jos haluaisi, että sydämet ovat täysin tasaisia ja täytettä on joka kohdassa leivosta yhtä paljon, olisi kakkupohjasta pitänyt leikata reunat pois ennen palojen leikkaamista muotilla. Silloin leivoksia ei tosin syntyisin kovin montaa. Ohjeen mukaan resepti on seitsemälle leivokselle, mutta itselläni niitä syntyi kahdeksan. Luulen, että käyttämäni sydänmuotti oli hieman ohjeessa käytettyä pienempi.

Valmiita leivoksia katsellessa voisi melkein luulla, että niihin on uhrattu paljon enemmän aikaa, vaivaa ja myös aineksia.

Tarvittavat ainekset olivat aika yksinkertaiset, enkä joutunut ostamaan kaupasta montaakaan tuotetta.

Ja taas poika sai lahjuksia! Ihanat vieraamme olivat äskettäin tulleet Yhdysvaltain lomalta, ja tuomisina oli hurmaava Baby Gapin farkkuasu. Vaavi kiittää!

Olen kuullut, että jotkut pelkäävät liivatelehtien käyttöä tai pitävät sitä vaivalloisena, mutta omasta mielestäni liivatelehtireseptit ovat usein pikemminkin hyvin helppoja ja käteviä. Niin myös tämä.

Tässä käyttämäni resepti. Katso koko resepti Yhteishyvän sivuilta täältä. 

Taikina:

4 munaa

1 dl sokeria

0,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Täyte:

3 dl vispikermaa

1 dl tomusokeria

250 g mascarpone-juustoa

120 g Marianne-rouhetta

5 liivatelehteä

1 dl kuumaa maitoa

Koristeluun:

Marianne-rouhetta

Vadelmia