Sydämellinen sunnuntai

Sunnuntai-iltapäivän suloiset kahvileivokset oli maustettu Marianne-rouheella.

VIIKKO 3

Olipa erikoinen viikko! Varmaan ensimmäinen pojan syntymän jälkeen, että saimme vieraita vasta sunnuntaina! Niinpä leipomishetkeni ajoittuikin vasta lauantai-iltaan, ja tuotosten koristelu jäi sunnuntaiaamuun.

Viikko oli muutenkin rauhallinen aina torstaihin saakka. Silloin karkasin päiväksi kaupungille viettämään vähän pidemmän pätkän omaa aikaa. Kiireetön käynti kuntosalilla saunoineen, ripsihuolto ja pitkän kaavan dinneri ystävän kanssa toivat jälleen kerran hirmuisen kasan energiaa. 

Kakkutaikinan teko ja paistaminen sujui nopeasti.

Lauantaina kävimme koko perheen kanssa Ski Expo -messuilla, ja vauva teki jälleen kerran kaiken helpoksi vetämällä sikeitä koko reissun ajan. Messujen jälkeen kipaisin lähikauppaan ja mietin, mitä leipoisin seuraavaa päivää varten. Päätin, että vuorossa voisi kakkujen jälkeen olla leivokset.

Sitten päätin, että voisin hieman söpöillä, sillä hämähäkeillä koristellun oranssi-mustan Halloween-huuman jälkeen olisi tarvetta jollekin suloiselle. Löysin Yhteishyvän sivuilta Marianne-leivosten ohjeen ja olin myyty. Sydämenmuotoiset leivokset voisivat olla nappivalinta romanttiisten päivällistreffien jälkiruoaksi, mutta päätin, että ne ovat ihan hyvä valinta myös sunnuntai-iltapäivän vieraskahvipöytään.

Vähän niin kuin karkkia!

Marianne-leivokset syntyivät tosi helposti, eikä tiskiäkään tullut paljon. Ohuen taikinapohjan paistoaika oli vain 8 minuuttia, joten leivokset sai alulle rivakasti.

Taikinalevyt ja täyte painuivat ja jähmettyivät yön yli parvekkeella.

Täytteen levittämisen jälkeen kakkupohja piti kelmuttaa ja nostaa kylmään painumaan niin, että sen päällä oli leikkuulauta. Itse vein kakkupohjan parvekkeelle ja annoin sen olla siellä seuraavaan aamuun, koska minulla ei ollut kiire. Paljon lyhyempikin aika riittää varmasti, sillä Marianne-täyte jähmettyi hyvin.

Pelkäsin vähän, miten homma toimii, mutta tavallinen sydänpiparkakkumuotti pelitti mainiosti.

Eniten minua jännitti se, onko sydänmuottini tarpeeksi iso tai syvä siihen, että kakusta saa leikattua nättejä leivoksia. Onneksi leikkaamisessa ei ollut mitään ongelmaa, sillä täyte oli hyvin jähmeää ja taikina kiinteää.

Ainoa ongelma oli se, että kakkua menee hukkaan todella paljon, sillä toisin kuin pipareita tehdessä, muottien ulkopuolelle jääneitä paloja ei voi enää hyödyntää. (Tai voihan ne toki syödä, mutta muoto on sen verran kaukana kauniista, että ne sopivat paremmin ahmittavaksi lusikalla piilossa keittiön nurkassa kuin vieraille tarjottavaksi.)

Lisäksi täytettä oli kaikesta yrityksestä huolimatta kakkulevyjen laidoilla vähemmän kuin keskellä, joten osasta sydämiä tuli toispuoleisia. Jos haluaisi, että sydämet ovat täysin tasaisia ja täytettä on joka kohdassa leivosta yhtä paljon, olisi kakkupohjasta pitänyt leikata reunat pois ennen palojen leikkaamista muotilla. Silloin leivoksia ei tosin syntyisin kovin montaa. Ohjeen mukaan resepti on seitsemälle leivokselle, mutta itselläni niitä syntyi kahdeksan. Luulen, että käyttämäni sydänmuotti oli hieman ohjeessa käytettyä pienempi.

Valmiita leivoksia katsellessa voisi melkein luulla, että niihin on uhrattu paljon enemmän aikaa, vaivaa ja myös aineksia.

Tarvittavat ainekset olivat aika yksinkertaiset, enkä joutunut ostamaan kaupasta montaakaan tuotetta.

Ja taas poika sai lahjuksia! Ihanat vieraamme olivat äskettäin tulleet Yhdysvaltain lomalta, ja tuomisina oli hurmaava Baby Gapin farkkuasu. Vaavi kiittää!

Olen kuullut, että jotkut pelkäävät liivatelehtien käyttöä tai pitävät sitä vaivalloisena, mutta omasta mielestäni liivatelehtireseptit ovat usein pikemminkin hyvin helppoja ja käteviä. Niin myös tämä.

Tässä käyttämäni resepti. Katso koko resepti Yhteishyvän sivuilta täältä. 

Taikina:

4 munaa

1 dl sokeria

0,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Täyte:

3 dl vispikermaa

1 dl tomusokeria

250 g mascarpone-juustoa

120 g Marianne-rouhetta

5 liivatelehteä

1 dl kuumaa maitoa

Koristeluun:

Marianne-rouhetta

Vadelmia