Kun keskiviikkoillasta tuli juhlaa, ja juustokakut hyppäsivät lasiin

Mikäs sen mukavampaa syksyisinä iltoina, kuin kutsua ystäviä syömään! Välillä on kiva olla ravintolan sijasta ihan kotosalla. Ja kun vieraaksi saapuvat ystävät ovat tarpeeksi läheisiä, voi edustaa vaikka meikittä ja villasukissa. Illallisen jälkeen on kiva istua kynttilän valossa parantamassa maailmaa.

Pari viikkoa sitten tarjosimme arki-illallista ystäväpariskunnallemme. Alkuruoaksi tein bravuuriani bataatti-porkkana-kookoskeittoa, pääruoaksi taas kokkailin butter chickeniä uudella ohjeella.

Jälkiruoaksi en tällä kertaa varsinaisesti leiponut mitään, vaikka tarjolla olikin juustokakkua. Nämä juustokakut nimittäin syntyivät suoraan tarjoiluastioina toimineisiin laseihin, eikä prosessissa tarvittu liivatetta tai uunia. Annoksen jähmettäminen jääkaapissa ennen koristelua riitti.

Nämä lasijuustokakut olivat enemmän makeita kuin raikkaita, sillä pohja tehtiin suklaakekseistä ja niitä tuli myös koristeeksi. Lisäksi tuhtia makua tuli maapähkinävoista. Makeuden vielä kruunasi annosten päälle valutettu suklaakastike. Oma suklaakastikkeeni oli aika löysää, mistä syystä siitä tuli kauniiden hentojen raitojen sijasta valtavaa suklaavirtaa, joka jähmettyi jääkaapissa suklaamöykyksi. Vielä vähän lisää makeutta siis!

Lasiannokset olivat myös melkoisen isot, joten ainakaan pari meistä ei jaksanut aivan kaikkea.

Oli kyllä kaiken kaikkiaan niin mukava ilta. Pitäisi taas useammin kutsua kavereita kylään. On tosi kiva välillä kokata muillekin kuin omalle perheelle, ja oikein pitkän kaavan mukaan. Yhtäkkiä tavallisesta keskiviikkoillasta kotona tuleekin juhlaa.

Maapähkinäinen juustokakku lasissa (katso koko resepti Soppa 365-sivuilta täältä)

1 dl kuohukermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl maapähkinävoita

1 dl tomusokeria

2 tl sitruunamehua

4-6 suklaakeksiä

4 rkl suklaakastiketta

2 dl vadelmia

(itse käytin koristeluun lisäksi vielä mintunlehtiä)

Muheva puolukka-valkosuklaateeleipä sopii syksyn kahvihetkeen

Syksy! Kyllä vain, nyt se on täällä.

Vietimme viikonlopun Tallinnassa, ja sateinen sää sai kaipaamaan hanskoja. Lapsella oli kyllä lapaset, mutta itselle ei tullut mieleenkään ottaa sellaisia mukaan. Nyt on kuitenkin vasta syyskuun alku! Ei kai vielä tarvitse kaivaa itselle käsineitä, pipoja ja huiveja esiin??? Ilmeisesti tarvitsee.

Onneksi tänä vuonna ei tarvitse aivan vielä korjata kesävaatteita ja -kenkiä piiloon, sillä syyskuun viimeisenä päivänä lähdemme kahden ja puolen viikon reissulle lämpimään. Matkalla saa hetken fiilistellä niissä hellevaatteissa, joita tuli kesäksi ostettua, mutta joille ei Suomessa juurikaan ollutkaan käyttöä. 

Lämpö ja aurinko tulevat lokakuussa vielä tavallista enemmän tarpeeseen, kun takana on keleiltään hyvin vaatimaton, vaikkakin muuten ihana kesä.

En ole missään nimessä syksyihminen, vaan liputan viimeiseen asti kesän puolesta. Mutta on syksyssäkin toki omat kivat fiiliksensä. Juoksulenkkeily hämärtyvisä illoissa ja jotenkin raikkaammassa säässä on mahtavaa.

Hyvät kirjat ja villasukat kuuluvat syysiltoihin. Kesä on enemmän Netflix-aikaa, syksyllä taas kirjat tuntuvat paremmalta vaihtoehdolta. Olen pitkään halunnut lukea Minna Rytisalon Lempi-kirjan, ja viikonlopun matkan aikana viimein tartuin siihen. Se on ihana! Nyt oikein odotan iltaa, kun lähdemme mökille yöksi ja saan lukea sen saunan jälkeen kaikessa rauhassa loppuun.

Kirjat kuuluvat syksyyn! Aivan kuten puolukatkin.

Syksy näkyy tietenkin myös keittiössä. Ystävät ovat intoilleet Whatsapp-ryhmässämme jo viikon erilaisista hitaasti haudutettavista pataruoista, vaihtaneet reseptejä ja vertailleet patojaan. Mikä olisikaan syksyisempi illallinen kuin lammaspata ja tumma punaviini.

Minun keittiööni syksy toi muun muassa puolukoita. Äsken tekaisin maailman helpoimman puolukka-valkosuklaateeleivän. Se syntyi aivan huomaamatta sivussa samalla, kun valmistin jättiannoksen makaronilaatikkoa (joka toimii aivan samalla tavalla niin kesällä, syksyllä kuin talvellakin :D).

Teeleipä oli varmaan ensimmäinen asia, mitä yläasteen kotitaloustunneillla valmistettiin. Sen jälkeen olen tehnyt lukemattomia kertoja nopean kaurateeleivän esimerkiksi keiton kaveriksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin makeaa versiota. Kovin arkinenhan tämä leivonnainen on, mutta sopii mainiosti vaikkapa nopeaksi tarjottavaksi ihan oman perheen kahvihetkeen.

Muhkean mehevä puolukka-valkosuklaateeleipä ei ole valkosuklaasta huolimatta liian makea. Puolukat tuovat kirpeyttä, ja taikinaanhan ei tule sokeria lainkaan suklaan ja vaniljajogurtin lisäksi. Itse tein teeleivän vuoassa, jolloin sain muodon tasaisen pyöreäksi. Veikkaan, että siitä johtuen paistoaika oli ohjeessa mainitun 15 minuutin sijasta pikemminkin 25 minuuttia.

Tuhdin makaronilaatikon jälkiruoaksi tämä teeleipä on liian tuhti, joten veikkaan, että sitä syödään ennemminkin päiväkahvilla huomenna mökkitöiden lomassa. Kun on puuhaillut syksyisessä säässä, tämä maistuu varmasti taivaalliselta.

Puolukka-valkosuklaateeleipä (katso koko resepti Me Naisten sivuilta täältä)

3 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

50 g kylmää voita

1/2 dl puolukoita

1/2 dl valkosuklaata pilkottuna

1 dl vaniljajogurttia

1 dl kylmää vettä

Hyvästi kesä ja mansikat!

Mansikkapiirakassa on kesän maku.

Niin se on nyt sitten mennyt, kesä 2017.

Kesä oli meidän ensimmäisemme kolmihenkisenä perheenä. Ohjelmassa oli paljon lapselle sopivaa puuhaa, kuten leikkipuistoja, uimrantoja, Puuha Park -visiittejä ja mökkeilyä. Paljon aikaa veivät tietysti meidän omat häät ja kolmet ystävien häät. Rakkautta kyllä tänä kesänä riitti!

Ensimmäistä kertaa olin koko kesän poissa töistä, sillä jatkoin toukokuussa päättynyttä äityslolmaani vielä kesälomalla ja muutamalla hoitovapaakuukaudella. Aiempina vuosina olen usein paiskinut koko kesän töitä, ja lomaillut vasta syksyllä. Olen tykännyt siitä kesäisen kevyestä tunnelmasta, joka kesäisin vallitsee toimituksessa. Kesätoimittajat tuovat energiaa ja omille juttuaiheille on enemmän tilaa, kun ”viralliset” tahot lomailevat.

Mutta nyt olin sitten kotona koko kesän, emmekä juurikaan edes matkailleet. Teimme Rivieran reissun heti touko-kesäkuun vaihteessa, mutta sen jälkeen emme ole käyneet Tamperetta ja Joensuuta pidemmällä. Tällä viikolla sentään piipahdamme Tallinnassa, ensi viikolla lähden tyttöjen matkalle Lontooseen ja syyskuun viimeisenä päivänä suuntaamme sitten häämatkalle hieman kauemmaksi.

Joka tapauksessa tämä on ollut yksi parhaista kesistä ikinä. On ollut ihanaa vain olla (jos ei lasketa 130 henkilön häiden järjestämistä, hih) ja nautiskella hitaasta elämästä. Kutsuimme ystäviä mökille, söimme hyvin, saunoimme, urheilimme, luimme kirjoja ja leikimme. Toki säissä on ollut toivomisen varaa, mutta helteiden puute ei kuitenkaan varmasti ole se asia, joka tästä kesästä jää päällimmäisenä mieleen.

Syksy tuo mukanaan taas ihan uudenlaisen elämän, sillä häämatkan jälkeen marraskuun alussa on tämän äidin aika palata töihin. Olen viihtynyt kotona yllättävän hyvin, ja tämä on ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaista ajanjaksoista. En ole ikävöinyt töihin tippaakaan, vaan nauttinut täysin rinnoin elämästä pojan kanssa. Nyt, täydellisen kesän jälkeen, olen kuitenkin alkanut odottaa marraskuuta ja työhön paluuta innolla.

Pian on aika siirtyä blogissa johonkin pehmeän syksyiseen ja täyttävään leivonnaiseen. Voisin vaikka tehdä pitkästä aikaa jotakin suolaista piirakkaa.

Mutta kesäarkistostani löytyi vielä tämä mansikkapiirakka, jolla juhlistimme alkukesästä mökillä pojan nimipäiviä. Se(kin) oli täydellinen kesäpäivä :)!

Mansikkapiirakka (katso koko resepti Ullan Unelman sivuilta täältä)

Pohja: 

100 g voita 

3/4 dl sokeria 

1 kananmuna 

2 dl vehnäjauhoja 

1 dl kaurahiutaleita 

1 tl leivinjauhetta 

Täyte: 

200 g kermaviiliä 

1 kananmuna 

3/4 dl sokeria 

2 tl vaniljasokeria 

300 g mansikoita