Syksy! Kyllä vain, nyt se on täällä.
Vietimme viikonlopun Tallinnassa, ja sateinen sää sai kaipaamaan hanskoja. Lapsella oli kyllä lapaset, mutta itselle ei tullut mieleenkään ottaa sellaisia mukaan. Nyt on kuitenkin vasta syyskuun alku! Ei kai vielä tarvitse kaivaa itselle käsineitä, pipoja ja huiveja esiin??? Ilmeisesti tarvitsee.
Onneksi tänä vuonna ei tarvitse aivan vielä korjata kesävaatteita ja -kenkiä piiloon, sillä syyskuun viimeisenä päivänä lähdemme kahden ja puolen viikon reissulle lämpimään. Matkalla saa hetken fiilistellä niissä hellevaatteissa, joita tuli kesäksi ostettua, mutta joille ei Suomessa juurikaan ollutkaan käyttöä.
Lämpö ja aurinko tulevat lokakuussa vielä tavallista enemmän tarpeeseen, kun takana on keleiltään hyvin vaatimaton, vaikkakin muuten ihana kesä.
En ole missään nimessä syksyihminen, vaan liputan viimeiseen asti kesän puolesta. Mutta on syksyssäkin toki omat kivat fiiliksensä. Juoksulenkkeily hämärtyvisä illoissa ja jotenkin raikkaammassa säässä on mahtavaa.
Hyvät kirjat ja villasukat kuuluvat syysiltoihin. Kesä on enemmän Netflix-aikaa, syksyllä taas kirjat tuntuvat paremmalta vaihtoehdolta. Olen pitkään halunnut lukea Minna Rytisalon Lempi-kirjan, ja viikonlopun matkan aikana viimein tartuin siihen. Se on ihana! Nyt oikein odotan iltaa, kun lähdemme mökille yöksi ja saan lukea sen saunan jälkeen kaikessa rauhassa loppuun.
 |
| Kirjat kuuluvat syksyyn! Aivan kuten puolukatkin. |
Syksy näkyy tietenkin myös keittiössä. Ystävät ovat intoilleet Whatsapp-ryhmässämme jo viikon erilaisista hitaasti haudutettavista pataruoista, vaihtaneet reseptejä ja vertailleet patojaan. Mikä olisikaan syksyisempi illallinen kuin lammaspata ja tumma punaviini.
Minun keittiööni syksy toi muun muassa puolukoita. Äsken tekaisin maailman helpoimman puolukka-valkosuklaateeleivän. Se syntyi aivan huomaamatta sivussa samalla, kun valmistin jättiannoksen makaronilaatikkoa (joka toimii aivan samalla tavalla niin kesällä, syksyllä kuin talvellakin :D).
Teeleipä oli varmaan ensimmäinen asia, mitä yläasteen kotitaloustunneillla valmistettiin. Sen jälkeen olen tehnyt lukemattomia kertoja nopean kaurateeleivän esimerkiksi keiton kaveriksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin makeaa versiota. Kovin arkinenhan tämä leivonnainen on, mutta sopii mainiosti vaikkapa nopeaksi tarjottavaksi ihan oman perheen kahvihetkeen.
Muhkean mehevä puolukka-valkosuklaateeleipä ei ole valkosuklaasta huolimatta liian makea. Puolukat tuovat kirpeyttä, ja taikinaanhan ei tule sokeria lainkaan suklaan ja vaniljajogurtin lisäksi. Itse tein teeleivän vuoassa, jolloin sain muodon tasaisen pyöreäksi. Veikkaan, että siitä johtuen paistoaika oli ohjeessa mainitun 15 minuutin sijasta pikemminkin 25 minuuttia.
Tuhdin makaronilaatikon jälkiruoaksi tämä teeleipä on liian tuhti, joten veikkaan, että sitä syödään ennemminkin päiväkahvilla huomenna mökkitöiden lomassa. Kun on puuhaillut syksyisessä säässä, tämä maistuu varmasti taivaalliselta.
Puolukka-valkosuklaateeleipä (katso koko resepti Me Naisten sivuilta täältä)
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
50 g kylmää voita
1/2 dl puolukoita
1/2 dl valkosuklaata pilkottuna
1 dl vaniljajogurttia
1 dl kylmää vettä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti