sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Täydellinen äiti leipoo lämpimiä sämpylöitä iltapalaksi – kokeilin, mutta taidamme jatkaa riisikakuilla


Sämpylöiden päällä on kurpitsansiemeniä.



Minusta tuntuu, että on paljon ihmisiä, ja varsinkin paljon perheenäitejä, jotka harrastavat sämpylöiden leipomista. He eivät välttämättä ole muuten mitenkään erityisen kovia leipomaan, mutta sämpylät syntyvät käden käänteessä täyttämään nälkäisen perheen vatsoja.

Itse en ole ikinä ollut mikään sämpylänleipoja. En muista, että olisin tehnyt niitä aiemmin kovinkaan montaa kertaa.

Jos olen halunnut leipaista jotakin itse ilta- tai aamupalaa varten, olen tehnyt teeleipää, minkä tekeminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin sämpylöiden.

Sämpylöiden leipomattomuuteen on varmasti vaikuttanut myös se, että en ole vuosiin ollut kovin kova syömään leipää, ja varsinkaan vaaleaa leipää. Yleensä meillä on kotona ainoastaan jälkiuunilepää, mikä sekin tahtoo usein vanhentua syömättömänä. Mieheni syö useimmiten leivän sijasta hapankorppuja ja minä riisikakkuja. Lasta varten olen ostanut pari kertaa jotain pehmeämpää leipää tai sämpylää, mutta ei hänkään tunnu niistä kovasti välittävän.


Näihin porkkanasämpylöihin tulee myös kauraleseitä.



Nyt ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa testata, millaista sämpylöiden tekeminen olikaan. Tulihan siitä kieltämättä kotoisa olo! Sämpylöiden tuoksu on aivan hurmaava ja pitää jotenkin sisällään mielikuvan siitä, että pian onnellinen perhe kokoontuu sopuisaan iltapalahetkeen, missä nautitaan tuoreita sämpylöitä ja kuumaa kaakaota. Äidin sämpylät katoavat nälkäisiin suihin, ja yhteinen sämpylähetki jää elämään turvallisena ja kotoisana muistona lasten mielissä.

No, meillä ei aivan toteutunut tämä. Mies on reissussa, ja minä kotona seuranani taapero, jolla on jo kolmatta päivää noin 39 asteen kuume. Välillä se vähän laskee lääkkeillä ja poika jaksaa juosta normaaliin tahtiin, sitten kuume taas nousee ja tekee pojan liikkeistä sellaisia kuin hidastetussa filmissä. Kovin reippaana hän on taudista huolimatta jaksanut olla, mutta ruoka ei ole paljon maistunut. Nämä äidin hurmaavat porkkanasämpylät eivät tehneet tässä poikkeusta.

Omalla kohdallani sämpylöiden menekkiä hillitsee se, että olen perinteisellä tammikuisella ruokavalio ja elämänlaatu kuntoon -kuurilla. Maistoin vain aivan pienen palan, johon laitoin sekä Philadelphia-juustoa että Luostari-juustoa. Oli ihan hyvää, mutta ei ehkä niin hyvää, että ryhtyisin säännöllisesti leipomaan sämpylöitä. Taitaa olla niin, että käytän sekä leivonta- että syömiskiintiöni mieluummin johonkin makeaan :)

Nyt tarvittaisiin isi nopeasti kotiin syömään kaikki nämä sämpyläröykkiöt! Muita vieraitakaan kun ei oikein viitsi kutsua tänne sairastuvalle…



Näiden helppojen porkkanasämpylöiden resepti on Kodin Kuvalehdestä. En kyllä itse tiedä, olivatko nämä sen helpompia kuin sämpylät yleensäkään? Hiivaa kuitenkin käytettiin, kohoamista odotettiin ja pöytään sekä käsiin tarttuvaa taikinaa vastaan taisteltiin. Ohjeessa vieläpä luki, että porkkanaraaste tekee taikinasta vielä tavallista takertuvampaa.

Kurpitsansiemenet sämpylöiden päällä oli kiva idea, ja hienoa, että kaapissa pitkään lojuneille siemenille tuli pitkästä aikaa käyttöä.



Helpot porkkanasämpylät  (katso koko resepti Kodin Kuvalehden sivuilta täältä):

5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
1 rkl siirappia
2-3 tl suolaa
3 dl porkkanaraastetta
3 dl kauraleseitä
5 dl vehnäjauhoja
4 dl hiivaleipäjauhoja
3/4 dl rypsiöljyä

Pinnalle: leseitä tai siemeniä

tiistai 16. tammikuuta 2018

Nyttikestit tulossa ja kiire painaa? Nämä rieskarullat syntyvät vartissa vasemmalla kädellä!



Uudenvuoden teema oli rieskat muovirasiaan ja menoksi :)



Tänä (vai viime?) vuonna minulla oli eriskummallinen, mutta oikein ihana uusivuosi! Mies oli juhlistamassa vuodenvaihdetta ystäviensä kanssa Levillä, mutta me jäätiin beben kanssa kotiin talous- ja työpoliittisista syistä. Plus ei sitten jotenkin ollut niin intoakaan lähteä. Me päätettiin keksiä omaa kivaa Etelä-Suomessa, ja käytiin muun muassa junalla ystävän luona Turussa.

Uudenvuoden aattona ihana ystävämme kutsui meidät kotiinsa Vantaalle. Tällä meidän taaperolla on menossa suhteellisen vilkas vaihe, joten ajattelin, että pelaan varman päälle, enkä ala hänen kanssaan kaksin ollessa väsätä mitään hirveän vaativaa viemisiksi.

Yht'äkkiä pompsahtivat mieleen taannoiselle vappupiknikille tekemäni rieskarullat: sehän on vähän kuin voileipää tekisi! Täytteet sisään ja rieska rullalle, ja valmista on. Ei paistamista, ei vatkaamista, ei yhtään mitään muutakaan. Sitä paitsi rieskarullat ovat ulkonäöllisesti varsin näyttävä tarjottava suhteessa siihen, miten vaatimattomista aineksista ja miten vähällä vaivalla ne syntyvät!


Sushia, nakkeja, lihapullia ja kinkkurieskarullia.



Näiden kinkkurullien täytettä varten ainekset yksinkertaisesti sekoitetaan keskenään mössöksi. Rieskarulla pannaan pöydälle, salaattia pohjalle, mössöä päälle, rullataan kiinni, leikataan paloiksi ja painetaan hammastikulla kiinni. Viimeistellä voi laittamalla hammastikkuihin puolikkaan kirsikkatomaatin. Itse tein jättiannoksen, ja ainesosien määrät ja suhteet olivat vähän sinne päin. Hyvää tuli silti, eli reseptin noudattaminen ei vaadi suurta tarkkuutta.

Sitten vain pullo kuoharia ja rieskarullat rattaisiin (ja lapsi myös), metroon ja bussiin ja vain tuntia myöhemmin olimme kohteessa :) Hieman tuollainen Espoo-Vantaa-siirtymä on julkisilla haasteellinen, mutta meillähän ei sinänsä ollut muuta kuin aikaa. Ystävä odotteli meitä kolmeviikkoisen tyttövauvansa kanssa, kun hänenkin miehensä oli lähtenyt piipahtamaan ulkona. Paikalle tuli myös satunnainen otos muita aikuisia ja lapsia, ja meillä oli oikein mukavaa! Käytiin jopa uolkona ampumassa vähän raketteja.

Herkkuja oli riittävästi,  vaikka tällä kertaa kaikilla taisi olla erilaisia syitä siihen, että varsinaisiin gourmet-ponnistuksiin ei ryhdytty. Tietenkin meillä oli perinteiset lihapullat ja nakit, sekä niiden kanssa peruna- ja sienisalaattia. Emäntä oli tilannut ihanan sushi-platterin (muistaakseni ihan Citymarketista, ja oli muuten hyvää ja hinnaltaan aika paljon edullisempaa kuin jostakin varsinaisesta sushiravintolasta tilattuna). Jälkkäriksi oli karkkia! Tästä juhlapöydästä lapsetkin pitivät kovasti.





Kotimatkalle lähdimme vasta puoli kahdentoista aikaan, joten lapsi nukkui makeasti rattaissa koko matkan ajan. Juuri kun vaihdoimme bussista metroon Hakaniemessä, kello tuli 24, ja näimme ihan kunnon ilotulituksen. Tai lapsi ei tietenkään nähnyt mitään, koska nukkui, eikä todellakaan herännyt pamahduksiin enää siinä vaiheessa.

Itse ajattelin, että on ollut hyvä vuosi, ja hyvin erilainen kuin koskaan aiemmin. Vuodelle 2018 on tavoitteena se, että kroppa kestäisi taas kunnollisen juoksuharjoittelun. Lisäksi tavoitteisiin kuuluvat muutto uuteen kotiin sekä se, että alan kirjoittaa vapaa-ajalla enemmän.


Rieskarullat (katso koko resepti Moilas.fi-sivulta täältä)

1 paketti rieskaa
200 g tuorejuustoa (ruohosipuli, yrtti tai paprika)
1/2 dl majoneesia
1 dl aurinkokuivattua tomaattia
100 g kinkkusuikaleita
Salaattia
Mustapippuria
Hammastikkuja kiinnitykseen

(Itse lisäsin vielä kirsikkatomaatteja koristeeksi)

lauantai 6. tammikuuta 2018

Nyt on jo uusivuosi, mutta muistellaan hetki puolukanmakuisia pikkujouluja



Roimasti kotimaisia puolukoita!

No niin, joulu on jo pitkällä takana ja uusi vuosi täysillä käynnissä. Tällaista se elämä nyt sitten vain taitaa olla, että joulukuun puolessa välissä nautitusta kakusta ehtii kirjoittaa vasta tammikuun alussa!

Mutta en valita, on ollut ihanaa palata töihin! Sitä paitsi oikeasti kaikki on sujunut hyvin. En ole ollut yhtään niin väsynyt, kuin ajattelin ennen töihinmenoa. Poikakaan ei ole reagoinut mitenkään siihen, että äiti on 8-10 tuntia päivässä poissa. Olen nauttinut hommien paiskimisesta todella paljon. Kaikki tuntuu ihan uudella tavalla innostavalta ja inspiroivalta! Puolentoista vuoden kotoilu teki siis työmotivaatiolle ERITTÄIN hyvää.



Maanantaina alkaa sitten taas aivan erilainen arki, kun poika (joka on nyt 1 v. ja 4 kk) aloittaa päiväkodin. Tähän asti hän on ollut isänsä kanssa kotona. Jännä nähdä, kuinka paljon meidän kaikkien elämä muuttuu!

Se on varmaa, että suuren muutoksen kokee ainakin pojan unirytmi. Tähän asti hän on nukkunut yöuniaan noin kello 21.30-10.30. Jatkossa taas pitää olla päiväkodissa aamiaisella jo kello 8.30… Harmi, että poikaa uuteen rytmiin tottumisen jälkeen tuskin saa vapaapäivinäkään nukkumaan tuonne kymmeneen sakka :) Tähän asti on ollut aika luksusta, että poika on ollut vanhempiensa tapaan aamu-uninen.




Mutta tuo kakku. Tein sen viemisiksi kolmen ystäväpariskunnan joulukuisen arki-illan pikkujouluihin. Mukana olivat myös lapset, tosin aikuisten osuus jatkui tovin vielä sen jälkeen, kun lapset jo nukkuivat.

Tilasimme pääruoaksi vietnamilaista Lie Mi -nimisestä paikasta (sijaitsee Eerikinkadulla Kampissa), ja oli muuten sairaan hyvää! Suosittelen etenkin pho-keittoa kanalla ja Shanghai tacoja katkaravuilla. NAM!

Jälkkäriksi nautittu kakku maistui myös lapsille, vaikka puolukat saattoivat aluksi vaikuttaa epäilyttäviltä. Laitoin puolukoita mukaan hieman enemmän kuin ohjeessa opastettiin, kun en viitsinyt säilöä vajaata pussillista pakastimeenkaan. Vastoin odotuksia puolukkakerros ei kuitenkaan ollut yhtään liian kirpakka. Piparkakkupohja ja suklaa-vaniljatäyte kompensoivat hyvin.

Käytin täytteeseen valkosuklaarahkan sijasta vaniljarahkaa, koska valkosuklaarahkaa ei kaupan hyllystä löytynyt. Hyvin toimi! 

Kiva, kätevä kakku kaiken kaikkiaan. Voisin seuraavaksi kokeilla samaa karpaloilla. Piparkakkupohja toki tekee kakusta vähän jouluisen, mutta kyllä se vielä pari kuukautta toimii talvikakkunakin!




Joulukakku (katso koko ohje Myllyn Paras -sivuilta täältä):


Kakkupohja:
200
g
pipareita



125
g
kookosöljyä (tai voita)
1
tl
jauhettua inkivääriä
Täyte:
4

liivatelehteä
1
rkl
vettä
100
g
valkosuklaata
2-2½
dl
vaahtoutuvaa kermaa (1 tlk)
200
g
valkosuklaarahkaa (1 tlk)
Päälle:
1+1
dl
puolukkamehua tai muuta punaista vahvaa mehua
3

liivatelehteä
5
dl
puolukoita tai karpaloita