Överiherkkua maailman rakkaimmille pelikavereille

VIIKKO 22

Vähän kuin rocky roadia, mutta erilaisella twistillä. Raksuva överiherkku (diggaan nimestä!) oli todellakin överihyvää.

Viime viikonloppuna sain ihania ja harvinaisia vieraita Hämeenlinnasta, Kangasalta ja Ylöjärveltä. Vierailijat olivat vanhoja pelikavereitani Ylöjärven Ryhdin 1-sarjajoukkueesta, missä pelasimme yhdessä lentopalloa 2000-luvun alussa. Nämä kolme tyttistä ovat sydänystäviäni, joiden kanssa on aina uskomattoman hauskaa. Näemme harvoin, sillä kaikilla on työt, perheet, harrastukset ja nykyisin myös eri asuinpaikkakunnat.

Mutta vaikka tapaamisia ei ole usein, olemme aina heti samalla aaltopituudella. Siinä ovat varmasti taustalla ne tuhannet ja tuhannet samassa bussissa istutut kilometrit, ne täynnä tunteita olleet voitot ja häviöt, ne lukemattomat yhdessä treenatut tunnit ja se yhteishenki, mikä syntyy, kun koko joukkue taistelee saman unelman eteen.

Raksuva överiherkku on kaunista syötävää! Pastellisävyiset Ässä Mix Vaahtixet viimeistelivät koristelun.

Olen monta kertaa ollut aivan käsittämättömän onnellinen siitä, että löysin lentopallon jo 12-vuotiaana tyttösenä. Rakastuin lajiin heti, ja se ehti antaa minulle aivan käsittämättömän paljon. Jokaisesta joukkueesta, jossa olen pelannut, on jäänyt ystäviä tähän päivään saakka. Ystävien ja tuttavien lisäksi lentopallo on tuonut paljon muutakin: kurinalaisuutta, järjestelmällisyyttä, yhteistyökykyä, sosiaalisuutta ja tietenkin kuntoa. Pitkään koko elämäni rakentui sen ympärille, että olen LENTOPALLOILIJA. Kun lopetin sarjatasolla pelaamisen, meni ainakin vuosi totutellessa elämään, joka ei aikataulutu treenien mukaan.

Näiden Ylöjärven tyttöjen kanssa elimme ja hengitimme lentopalloa erityisen tiiviisti. Harjoittelimme kolme tai neljä kertaa viikossa, minkä päälle tulivat sarjapelit. Treenasimme viikossa kolmesti, jos peli oli lauantaina, ja neljästi, jos peli oli sunnuntaina, koska silloin meillä oli harjoitukset myös lauantaina. Olin kiinni pallon perässä kaikki viikonloput. Olin juuri muuttanut Joensuusta Tampereelle opiskelemaan ja kärsin välillä koti-ikävästä. Siitä huolimatta pääsin ensimmäistä kertaa käymään kotona vasta jouluna, koska meillä oli ottelu joka ikisenä viikonloppuna.

Tietenkin kahvipöydässä piti olla pitkän matkan vieraille myös suolaista tarjottavaa!

Niinä viikonloppuina, kun meillä oli kotipeli Ylöjärven urheilutalolla, vedimme pelipäivän aamuna myös aamuharjoitukset. Niiden jälkeen menimme valmentajan tai joukkueenjohtajan kotiin, söimme yhdessä kanakiusausta tai muuta vastaavaa, lepäsimme ja valmistauduimme peliin. Käytännössä hengailimme siis pelipäivinä yhdessä aamusta iltaan. Ei ihmekään, että tuollaisina vuosina syntyy ihmisten välille hieman tavallista vahvempi side.

Näistä tuliaisista hullaantuivat sekä äiti että poika.

Tytöt näkivät nyt ensimmäistä kertaa meidän 8,5-kuukautisen vilpertin. Poika oli innoissaan vieraista, kuten aina: toistaiseksi vierastaminen ei ole kuulunut hänen repertuaariinsa. Lapsi oli myös täysin myyty saamastaan päheästä lahjasta, Brion ralliautosta! Autot ovat hienointa, mitä hän tietää. Itse sain yllätystuliaisena ihanan suklaateemaisen reseptikirjan! Kirjassa on monta reseptiä, joita on ehdottomasti päästävä kokeilemaan.

Juustopiirakka on koristeltu pikkuruisilla tomaateilla ja persiljalla.

e

Olin luvannut tehdä tytöille herkkuja, mutta suunnitelmat menivät viime tipassa uusiksi. Lähikaupassa ei ollutkaan ricottaa, jota olisin tarvinnut suunnittelemaani suolaiseen piirakkaan. Lennosta otin käyttöön Valion sivuilta löytämäni simppelin juustopiirakan ohjeen. Kuinka ollakaan, piirakasta tuli aivan järisyttävän hyvää! Olen aiemmin valitellut, että suolaisten piirakoiden ohjeet eivät ole kovin terveellisiä, eikä kyllä ole tämäkään. Juustoa, kermaa ja kermaviiliä laitetaan vuokaan oikein urakalla. Uuniin laitettaessa taikina oli myös niin löysää, että pelkäsin, jähmettyykö se lainkaan. Neljä munaa kuitenkin tekivät sen, että piirakka hyytyi paistamisen aikana juuri sopivaksi.

Jälkkäriksi tein helppoja raksuvia överiherkkupaloja, joiden tekemistä ei oikeastaan voi edes sanoa leipomiseksi. Pikemminkin ainekset vain sekoitetaan yhteen :) Olen aiemmin ollult rocky road -spesialisti, rakastan sitä  ja tein sitä yhteen aikaan jokaisiin juhliin. Tässä versiossa ainesosat ovat hieman erilaisia, eikä mukana ole suolapähkinöitä tuomassa suolaisuutta. Vasta herkun ollessa valmis huomasin, että unohdin paloitella päälle ohjeessa mainitun keksisuklaapatukan. Mutta voin sanoa, että sitä ei kaivannut kukaan. Makeutta ja makuja oli aivan tarpeeksi jo nytkin. Ainoa takaisku oli, että lähikaupassamme ei ollut muita vaahtokarkkeja kuin Ässä Mixin Vaahtixia, jotka ovat kirpeitä. No, ehkä kirpeys toi överimakeuteen oman, sopivan erikoisvivahteensa.

Sporttimimmien kestitsemisessä oli sekin kiva puoli, että ruoka todella maistui :D Usein tarjoiluista liian suuri osa jää kotiväelle käsiin, mutta nyt herkut tuhoutuivat hyvällä prosentilla. Aika meni kuin siivillä, kun päivitimme kahvipöydän ääressä viimeisimpien kuukausien kuulumisia. Nyt meillä on onneksi kalenterissa jo seuraava tapaaminenkin: lähdemme syksyllä Ruotsin risteilylle! Aikanaan kävimme joukkueen yhteisellä kaudenpäätösristeilyllä joka kevät, joten nyt on aika lähteä verestämään muistoja.

Kiitos kun kävitte kylässä, muruset!!!

Raksuvat överiherkkupalat (koko ohje löytyy MeNaisten sivuilta täältä):

200 g tummaa suklaata

100 g valkosuklaata

1 dl kuorittuja hasselpähkinöitä

1 dl kuivattuja karpaloita

3 dl riisimuroja

2 dl minivaahtokarkkeja (itse käytin kirpeitä Ässä Mix Vaahtixia)

1 keksisuklaapatukka, esim. KitKat tai Twix (itse unohdin lisätä tämän, toimi hyvin ilmankin)

1/2 tl rypsiöljyä

Juustopiirakka (koko ohje löytyy Valion sivuilta täältä):

Pohja:

125 g voita

3 dl vehnäjauhoja

3 rkl kylmää vettä

Täyte:

4 munaa

1 pussi (150 g) Valio Juustomestarin vahvempi gouda -raastetta

2 dl kermaviiliä

1 prk (2 dl) ruokakermaa

1/4 tl suolaa

Koristelu:

100 g miniluumutomaatteja

1/2 dl lehtipersiljaa

Viimein hyppäsin trendiin mukaan – Kinder-kakku kruunasi pääsiäisen

VIIKKO 21

Vietimme pääsiäistä ystävien mökillä Levillä. Jälkiruokana tarjoiltiin Kinder-kakkua.

Tein sen viimein pääsiäisenä! Nimittäin Kinder-kakun. Tiedän, että olen ainakin vuoden myöhässä Kinder-trendin kuumimmasta huipusta. Olen ihastellut hulppeita suklaakasoilla koristeltuja kakkuja usein, mutta jostain syystä en ole itse tarttunut toimeen ennen kuin nyt.

Kinder-kakku tuli mieleeni miettiessäni menua pääsiäiseksi ystäviemme Levin mökille. Pääruoka olisi itsestään selvästi jauheliha-kananmuna-piilot, joita meillä syötiin kotona joka pääsiäinen, kun olin pieni. Itse olen jatkanut perinnettä nyt muutamana pääsiäisenä ja huomannut, että ilmeisesti tämä ei olekaan ihan joka torpan pääsiäisruokalaji.

Mureketaikinan sisään leivottu keitetty kananmuna on aiheuttanut suurta ihmetystä ja huvitusta, mutta myös saanut kehuja. Nytkin meitä oli pääsiäisenä ruokapöydässä kymmenen ihmistä, ja kaikille maistui tämä ”joensuulainen pääsiäisperinne”. Harmi, kun en muistanut ottaa kuvaa näistä jättipalleroista! 

Kinder-kakusta tein juustokakkuversion, sillä kakun piti olla gluteeniton. Juustokakussa reseptistä tarvitsi vain korvata pohjan suklaakeksit gluteenittomilla kekseillä. Kakku oli näppärä tehdä, eikä sitä varten tarvinnut ostaa mökille tolkutonta määrää aineksia.

Itse valmistelin kakun jähmettymään jääkaappiin päivällä ennen after ski -meininkeihin lähtöä. Illallista valmistellessa kakun päälle tarvitsi lisätä vain maitosuklaavaahto ja koristeet. Koristelu olikin tietenkin se vaihe, jota odotin eniten! Kinder-suklaapatukoiden, Kinder-suklaamunien ja pääsiäisrakeiden asettelu kakun päälle oli aivan älyttömän hauskaa puuhaa.

Kerrankin kävi niin, että leipomus melkein vietiin (syötiin) käsistä! Vieraat kehuivat kakkua kovasti Kinder-suklaamunan makuiseksi, eikä jäljelle jäänyt illallisen jälkeen kuin pieni pala.

Hiihtäessä sulavat Kinder-kakku ja muut herkut. Ensimmäistä kertaa ikinä vietin enemmän aikaa ladulla kuin rinteessä.

Kinder-kakun lisäksi reilun viikon Lapin lomassa parasta olivat hiihtäminen, laskettelu, pulkkailu, Apulannan keikka, minttukaakao ja huima määrä ihania ystäviä. Levin pääsiäistä ei voita mikään.

Kinder-juustokakun resepti löytyy kokonaisuudessaan Soppa365-sivuilta täältä.

Pohja:

150 g suklaakeksejä (käytin gluteenittomia Digestive-keksejä)

75 g voita

Täyte:

4 liivatelehteä

2 dl kuohukermaa

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl tomusokeria

250 g valkosuklaata

3 rkl vettä

Maitosuklaavaahto:

2 dl kuohukermaa

150 g maitosuklaata

Tässä suklaaherkussa päärynä on parhammillaan!

VIIKKO 20

Vietin pari viikkoa sitten syntymäpäiviäni, tosin ilman sen suurempia karkeloita. Useina vuosina olen päätynyt pitämään ihan kunnon synttärijuhlat, mutta nyt ne vain jotenkin lipuivat ohi.

Syntymäpäivätoiveenani oli, että pääsemme mieheni kanssa kahdestaan Kluuvin Fazerille aamupalalle. Rakastan kyseistä paikkaa ja sen arkiaamiaisia, mutta en ollut käynyt siellä aikoihin. Mieheni taas ei muistanut käyneensä siellä koskaan, joten oli todella jo aikakin! Poika pääsi onneksi isovanhemmille hoitoon, ja me nautimme kiireettömästä aamiaishetkestä koko rahalla. Terveyskuurini vaikutti vain sen verran, että jätin ihanat jälkiruokakakut väliin, vaikka ne yleensä ovat aamupalan kohokohta. Onneksi makeutta löytyi terveellisemmässä muodossa persikkasmoothiesta.

Aamupalan jälkeen jatkoimme vielä kahdestaan shoppailemaan, mitä ei tapahdu juuri koskaan :) Mieheni ei ole mikään ostoshai, ja jos joskus käymme yhdessä kaupoilla, se taphtuu Espoossa tai vaihtoehtoisesti matkoilla ollessamme. Sain valita itselleni lahjaksi ihanan laukun, ja mieheni käytti viimein hänelle joululahjaksi antamani lahjakortin ja osti kaksi kivaa paitaa.

Päärynäbrownien pinta on koristeltu mantelirouheella ja sulatetulla suklaalla.

Myöhemmin päivällä sain vielä tosi ilahduttavan yllätyssyntymäpäivälahjan mieheni siskolta. Yksi osa sitä oli Suussasulavat browniet -reseptikirja, joka nosti heti veden kielelle.

Selailimme kirjaa eilen aamiaispöydässä yökylässä olleen ystäväni kanssa. Annoin ystäväni valita parhaan reseptin, ja hän päätyi päärynäbrownieisiin. Valitettavasti leipominen tapahtui vasta ystäväni lähdön jälkeen, joten hän ei itse päässyt niitä tällä kerralla maistamaan.

Mutta kiitos Emmi-ystävälle loistavasta valinnasta! Vaikka nyt ei todellakaan ole kyseessä terveellinen herkku, maistoin eilen lopputulosta puolen palan verran. Se oli taivaallisen hyvää! Menee ehdottomasti top kolmoseen tähän mennessä kokeilemistani resepteistä. Brownie oli sisältä juuri sopivan kosteaa, pähkinärouhe toi mukavaa suutuntumaa ja päärynöiden makeus sulautui suklaan kanssa täydelliseksi komboksi.

Resepti toimii hieman ohjeistettua pienemmälläkin päärynämäärällä.

Reseptissä kehotettiin käyttämään 1,5 kiloa päärynöitä. Ihmettelin valtavalta tuntuvaa määrää jo kauppaan lähtiessäni, mutta ostin sitten kuitenkin kyseisen määrän päärynöitä. Prosessin aikana kävi kuitenkin selväksi, että puolet olisi riittänyt hyvin. En halunnut iskeä koko pellillistä aivan täyteen päärynöitä, ja vaikka olisin iskenytkin, ei siihen silti olisi mennyt puoltatoista kiloa.

Totesin myös, että päärynöiden ei ole hyvä olla liian kypsiä. Pari ostamistani päärynöistä oli hieman muita pehmeämmässä kunnossa, ja niistä tuli paistamisen aikana hieman liikaa kosteutta muutenkin sopivan tahmeaan brownieen. Kypsät, mutta kovat päärynät toimivat siis parhaiten.

Myös rouhittujen hasselpähkinöiden määrä reseptissä tuntuu valtavan isolta. Itse sekoitin taikinaan mukaan vain yhden pussillisen eli 80 grammaa hasselpähkinärouhetta, ja se tuntui varsin sopivalta määrältä. Reseptissä kehotetaan käyttämään 200 grammaa rouhetta, mutta silloin taikina olisi kyllä mielestäni jo hieman liian rakeista…

Ripottelin valmiin brownien pinnalle  koristeeksi kaapista löytynyttä mantelirouhetta, koska en tajunnut säästää sitä varten hasselpähkinärouhetta. Lisäksi sulatin pienen levyllisen maitosuklaata, jonka valutin pinnalle koristeraidoiksi. Täydellistä päärynän kanssa!

En ole ollut mikään varsinainen päärynäfani. Päärynä maistuu juustojen seurana, mutta jäätelössä, jogurtissa, siiderissä tai muissakaan makeissa herkuissa en ole liiemmin pitänyt siitä. Mutta nyt löytyi poikkeus, sillä tämä päärynäbrownie oli kyllä täysosuma!

Päärynäbrowniet

1,5 kg kypsiä päärynöitä (itse käytin maks. 700 g päärynöitä)

vastapuserrettua sitruunamehua

200 g tummaa suklaata

150 g huoneenlämpöistä voita

3 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

4 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl kaakaojauhetta

200 g rouhittuja hasselpähkinöitä (itse käytin 80 g)

4 rkl maitoa

Kuori päärynät ja poista siemenkodat. Leikkaa lohkoiksi ja puserra pintaan sitruunamehua, jotta ne eivät tummu. Sulata suklaa. Sekoita voi, sokeri, vaniljasokeri ja suola. Lisää sekoittaen kananmunat ja sitten sula suklaa. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe ja kaada seos taikinaan. Sekoita. Lisää lopuksi pähkinät ja maito. Sekoita tasaiseksi.

Kaada pellille, asettele päärynälohkot pinnalle. Kypsennä 200 asteessa n. 30 min. Koristele halutessasi suklaakastikeraidoilla.

Reseptin lähde: Ingrid Wikholm: Suussasulavat browniet (Kustannus-Mäkelä Oy, 2009)

Vielä yksi terveysjuttu: pizzapohja kukkakaalista

VIIKKO 19

Kukkakaalipohja, jauhelihaa, mozzarellaa, päärynää ja runsaasti rucolaa!

Uhkailin, että terveysleivonnaisten jälkeen palaan tällä viikolla herkkuihin. No, otetaan sittenkin vielä yksi terveysleivonnainen! Teimme nimittäin sunnuntaina pizzaa, ja ajatteiln, että kokeilen viimein pohjan tekemistä jostain muusta kuin jauhoista.

Löysin kukkakaalipizzapohjan reseptin, ja päätin kaalifanina kokeilla sitä. Varsinaisesta terveysruoasta ei kylläkään ole kyse, sillä sidosaineeksi kaalin sekaan tulee aika reilulla kädellä juustoraastetta. Varsinaista kalorinlaskijaa paremmin tämä sopii sellaiselle, joka haluaa vältellä valkoisia jauhoja ruokavaliossaan.

Kukkakaalin paloittelussa ja paistamisessa oli oma hommansa, mutta vaikeaa taikinan tekeminen ei ollut. Muna ja juustoraaste sitoivat kukkakaalin hyvin yhteen, joten taikinan levittäminen pellille kävi helposti. Pohjaa esipaistettiin ensin ilman täytteitä. Tämän esipaistamisen jälkeen pohja ei vielä vaikuttanut vetiseltä, mutta täytteiden lisäämisen ja uuden paistamisen jälkeen pellillä lainehti jonkin verran nestettä. Ensin ajattelin sen olevan peräisin täytteistä, mutta kyllä se sittenkin taisi olla kukkakaalitaikinan kosteutta.

Tilanne ei ollut katastrofaalinen, vaan neste kyllä kuivui itsestään, kun paistamisen ja syömisen välillä meni meillä muutama tunti. Kukkakaalipohjia aiemminkin harrastanut ystäväni antoi vinkin, että jos ei täydellisesti välttele jauhoja, niitä voi lisätä taikinaan pari ruokalusikallista: se imee liiallisen kosteuden.

Kukkakaalipohjaa vo pitää joko ihanan pehmeänä tai vähän liiankin kosteana.

Kukkakaalipizzapohja oli erittäin maukasta! Sen koostumus oli pehmeämpi ja kosteampi kuin tavallisen pohjan, mistä keittiössä myös syntyi pizza samaan aikaan. Kukkakaalipohja ei kuitenkaan pysynyt niin hyvin kasassa, joten tämän pizzan syöminen paloina käsin ei välttämättä onnistu.

Täytteeksi kasasin tällä kertaa itse keitettyä valkosipulista tomaattikastiketta, jauhelihaa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa, päärynää, ananasta ja purjoa. Ennen syömistä lisäsin vielä ison kasan rucolaa, jota ilman pizza ei ole mitään. Oli hyvää!

Kukkakaalipohja pizzaan (katso koko resepti Yhteishyvän sivulta täältä):

1 (750 g) kukkakaali

1,5 rkl oliiviöljyä

2 dl emmentaljuustoraastetta

1 kananmuna