VIIKKO 22
 |
| Vähän kuin rocky roadia, mutta erilaisella twistillä. Raksuva överiherkku (diggaan nimestä!) oli todellakin överihyvää. |
Viime viikonloppuna sain ihania ja harvinaisia vieraita Hämeenlinnasta, Kangasalta ja Ylöjärveltä. Vierailijat olivat vanhoja pelikavereitani Ylöjärven Ryhdin 1-sarjajoukkueesta, missä pelasimme yhdessä lentopalloa 2000-luvun alussa. Nämä kolme tyttistä ovat sydänystäviäni, joiden kanssa on aina uskomattoman hauskaa. Näemme harvoin, sillä kaikilla on työt, perheet, harrastukset ja nykyisin myös eri asuinpaikkakunnat.
Mutta vaikka tapaamisia ei ole usein, olemme aina heti samalla aaltopituudella. Siinä ovat varmasti taustalla ne tuhannet ja tuhannet samassa bussissa istutut kilometrit, ne täynnä tunteita olleet voitot ja häviöt, ne lukemattomat yhdessä treenatut tunnit ja se yhteishenki, mikä syntyy, kun koko joukkue taistelee saman unelman eteen.
 |
| Raksuva överiherkku on kaunista syötävää! Pastellisävyiset Ässä Mix Vaahtixet viimeistelivät koristelun. |
Olen monta kertaa ollut aivan käsittämättömän onnellinen siitä, että löysin lentopallon jo 12-vuotiaana tyttösenä. Rakastuin lajiin heti, ja se ehti antaa minulle aivan käsittämättömän paljon. Jokaisesta joukkueesta, jossa olen pelannut, on jäänyt ystäviä tähän päivään saakka. Ystävien ja tuttavien lisäksi lentopallo on tuonut paljon muutakin: kurinalaisuutta, järjestelmällisyyttä, yhteistyökykyä, sosiaalisuutta ja tietenkin kuntoa. Pitkään koko elämäni rakentui sen ympärille, että olen LENTOPALLOILIJA. Kun lopetin sarjatasolla pelaamisen, meni ainakin vuosi totutellessa elämään, joka ei aikataulutu treenien mukaan.
Näiden Ylöjärven tyttöjen kanssa elimme ja hengitimme lentopalloa erityisen tiiviisti. Harjoittelimme kolme tai neljä kertaa viikossa, minkä päälle tulivat sarjapelit. Treenasimme viikossa kolmesti, jos peli oli lauantaina, ja neljästi, jos peli oli sunnuntaina, koska silloin meillä oli harjoitukset myös lauantaina. Olin kiinni pallon perässä kaikki viikonloput. Olin juuri muuttanut Joensuusta Tampereelle opiskelemaan ja kärsin välillä koti-ikävästä. Siitä huolimatta pääsin ensimmäistä kertaa käymään kotona vasta jouluna, koska meillä oli ottelu joka ikisenä viikonloppuna.
 |
| Tietenkin kahvipöydässä piti olla pitkän matkan vieraille myös suolaista tarjottavaa! |
Niinä viikonloppuina, kun meillä oli kotipeli Ylöjärven urheilutalolla, vedimme pelipäivän aamuna myös aamuharjoitukset. Niiden jälkeen menimme valmentajan tai joukkueenjohtajan kotiin, söimme yhdessä kanakiusausta tai muuta vastaavaa, lepäsimme ja valmistauduimme peliin. Käytännössä hengailimme siis pelipäivinä yhdessä aamusta iltaan. Ei ihmekään, että tuollaisina vuosina syntyy ihmisten välille hieman tavallista vahvempi side.
 |
| Näistä tuliaisista hullaantuivat sekä äiti että poika. |
Tytöt näkivät nyt ensimmäistä kertaa meidän 8,5-kuukautisen vilpertin. Poika oli innoissaan vieraista, kuten aina: toistaiseksi vierastaminen ei ole kuulunut hänen repertuaariinsa. Lapsi oli myös täysin myyty saamastaan päheästä lahjasta, Brion ralliautosta! Autot ovat hienointa, mitä hän tietää. Itse sain yllätystuliaisena ihanan suklaateemaisen reseptikirjan! Kirjassa on monta reseptiä, joita on ehdottomasti päästävä kokeilemaan.
 |
| Juustopiirakka on koristeltu pikkuruisilla tomaateilla ja persiljalla. |
e
Olin luvannut tehdä tytöille herkkuja, mutta suunnitelmat menivät viime tipassa uusiksi. Lähikaupassa ei ollutkaan ricottaa, jota olisin tarvinnut suunnittelemaani suolaiseen piirakkaan. Lennosta otin käyttöön Valion sivuilta löytämäni simppelin juustopiirakan ohjeen. Kuinka ollakaan, piirakasta tuli aivan järisyttävän hyvää! Olen aiemmin valitellut, että suolaisten piirakoiden ohjeet eivät ole kovin terveellisiä, eikä kyllä ole tämäkään. Juustoa, kermaa ja kermaviiliä laitetaan vuokaan oikein urakalla. Uuniin laitettaessa taikina oli myös niin löysää, että pelkäsin, jähmettyykö se lainkaan. Neljä munaa kuitenkin tekivät sen, että piirakka hyytyi paistamisen aikana juuri sopivaksi.
 |
Jälkkäriksi tein helppoja raksuvia överiherkkupaloja, joiden tekemistä ei oikeastaan voi edes sanoa leipomiseksi. Pikemminkin ainekset vain sekoitetaan yhteen :) Olen aiemmin ollult rocky road -spesialisti, rakastan sitä ja tein sitä yhteen aikaan jokaisiin juhliin. Tässä versiossa ainesosat ovat hieman erilaisia, eikä mukana ole suolapähkinöitä tuomassa suolaisuutta. Vasta herkun ollessa valmis huomasin, että unohdin paloitella päälle ohjeessa mainitun keksisuklaapatukan. Mutta voin sanoa, että sitä ei kaivannut kukaan. Makeutta ja makuja oli aivan tarpeeksi jo nytkin. Ainoa takaisku oli, että lähikaupassamme ei ollut muita vaahtokarkkeja kuin Ässä Mixin Vaahtixia, jotka ovat kirpeitä. No, ehkä kirpeys toi överimakeuteen oman, sopivan erikoisvivahteensa.
Sporttimimmien kestitsemisessä oli sekin kiva puoli, että ruoka todella maistui :D Usein tarjoiluista liian suuri osa jää kotiväelle käsiin, mutta nyt herkut tuhoutuivat hyvällä prosentilla. Aika meni kuin siivillä, kun päivitimme kahvipöydän ääressä viimeisimpien kuukausien kuulumisia. Nyt meillä on onneksi kalenterissa jo seuraava tapaaminenkin: lähdemme syksyllä Ruotsin risteilylle! Aikanaan kävimme joukkueen yhteisellä kaudenpäätösristeilyllä joka kevät, joten nyt on aika lähteä verestämään muistoja.
Kiitos kun kävitte kylässä, muruset!!!
Raksuvat överiherkkupalat (koko ohje löytyy MeNaisten sivuilta täältä):
200 g tummaa suklaata
100 g valkosuklaata
1 dl kuorittuja hasselpähkinöitä
1 dl kuivattuja karpaloita
3 dl riisimuroja
2 dl minivaahtokarkkeja (itse käytin kirpeitä Ässä Mix Vaahtixia)
1 keksisuklaapatukka, esim. KitKat tai Twix (itse unohdin lisätä tämän, toimi hyvin ilmankin)
1/2 tl rypsiöljyä
Juustopiirakka (koko ohje löytyy Valion sivuilta täältä):
Pohja:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl kylmää vettä
Täyte:
4 munaa
1 pussi (150 g) Valio Juustomestarin vahvempi gouda -raastetta
2 dl kermaviiliä
1 prk (2 dl) ruokakermaa
1/4 tl suolaa
Koristelu:
100 g miniluumutomaatteja
1/2 dl lehtipersiljaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti