Joulukuussa voi keskittyä urheilun sijasta jouluisempiin asioihin, kuten pipareihin

Joulukuusipiparit saivat koristeekseen lumiukot.

Syksy on ollut aikamoista haipakkaa. Olen saanu tehdä paljon ihania, isoja töitä, viimeisimpänä Linnan juhlien live-lähetyksen.

Hyvin epäsäännölliset työajat ja kaksivuotias ikiliikkuja tosin tekevät elämästä välillä pientä sompailua. Joulukuussa on ollut niin paljon kaikkea muutakin ”ylimääräistä”, kuten ystävien pikkujouluja ja firman glögijuhlia, että jostain on ollut pakko karsia. Se jokin on ollut enimmäkseen urheilu, mikä on joulukuussa jäänyt tosi vähälle.

M&M-suklaakarkit ja Ranskan pastillit sulassa sovussa.

En jaksa kuitenkaan liikaa stressata, koska tiedän, että rytmi palautuu ennalleen tammikuussa, kun elämästä taas tulee arkisempaa. Sitten juostaan ja käydään salilla vielä tavallista enemmän.

Joulu alkaa vallata kotia. Joulutähtia, tonttuja ja pipareita.

Mutta nyt loppujoulukuun vietän hyvällä omallatunnolla vähemmän urheilullista ja enemmän muuta touhua sisältävää elämää, joka tuoksuu piparkakuilta ja glögiltä. Piparkakkutalkoita me on pidetty kaksivuotiaan kanssa tähän mennessä kahdet. Ensimmäisellä kerralla syntyi piparkakkutalo (ja ihan tavallisia, traktorin, lentokoneen ja Muumipeikon muotoisia pipareita). Toisella kerralla tehtiin joulukuusipipareita. 

Tämä päätyseinä on kaksivuotiaan taidonnäyte :) Hän valitsi tarkasti, minkä värisiä karkkeja haluaa koristelussa käyttää. Vihreä on lempiväri.

Leipomisen lisäksi on syöty taikinaa, kuunneltu joululauluja ja fiilistelty. Joulukuun parhaita hetkiä.

Eilen käytiin mökillä ja laitettin sinne joulukuusi. Tekokuusi kylläkin, johon olemme tyytyneet jo useana vuonna. Mutta siellä se nyt odottaa uusine led-kynttilöineen sitä, kun viikon päästä matkaamme sinne joulunviettoon.

Jouluaattooni on usein kuulunut juoksulenkki, ja ehkä nyt tämän urheilullisesti vaisun joulukuun kunniaksi koetan palauttaa sen ohjelmistoon. Lenkin jälkeen sitä kuitenkin nauttisi mökkisaunasta, joulupöydästä ja pipareista vielä vähän enemmän.

Talo rakenteilla. Käytin tänä vuonna kaupassa myytäviä valmiita talon osia.

Himoittu uuniomenajuustokakku, joka sai leipomisryhmän sekaisin

Uuniomenajuustokakkua paistetaan uunissa vajaa tunti ja sen jälkeen vielä hyydytetään jääkaapissa.

Tänä syksynä Facebookin leipomisryhmässä heräsi kiivas uuniomenajuustokakku-polemiikki.

Homma koski sitä, saako kyseisen reseptin, joka oli julkaistu eräässä leipomislehdessä, julkaista ryhmässä. Aluksi näytti siltä, että ei saa. Reseptipostaukset katoilivat, mikä sai kakun himoajat hulluiksi.

Tämän syksyisempää leivonnaista on vaikea keksiä! Kakun päälle tuleva kauramuru on herkullista.

En tiedä, johtuiko osittain tästä vaikeasta saatavuudesta, että kakku kohotettiin nopeasti puolijumalalliseen asemaan. Sen kerrottiin olevan se kaikista paras ja mehevin kakku, johon tuhlata syksyn omppusato.

Viimein ryhmässä ratkaistiin ongelma sillä, että kun reseptin kirjoitti uusiksi eikä vain laittanut kuvaa lehdestä, kenenkään tekijänoikeuksia ei rikottu.

Niinpä minäkin sain tuon himoitun reseptin talteen ja päätin valmistaa kakun ensitilassa. Yhdistyihän siinä kaksi lempijuttuani, juustokakku ja omenapiirakka!

Tädin luona kahvilla. Tuliaiskakku maistui!

Leipomisen aika koitti, kun matkustin pojan kanssa kahdestaan pitkäksi viikonlopuksi äidin luo Joensuuhun. Mies vietti samaan aikaan poikien viikonloppua Levillä, kun me taas nautimme itäsuomalaisesta ruskasta.

Olimme menossa kyläilemään tätini luona, ja mietin, että uuniomenajuustokakku sopii mainiosti viemisiksi. Ei siis muuta kuin uuni kuumenemaan!

Vähän kakku painui keskeltä kasaan :( Mitähän sille voisi tehdä?

Kakun leipomisesta on kulunut jo sellainen määrä kiireisiä työ-, päiväkoti- ja harrastusviikkoja, että en kuolamaksenikaan muista, liittyikö leipomiseen mitään erikoista. Uskoakseni ei. Kakku oli vissiinkin suht simppeli tehdä.

Mutta sen muistan erittäin hyvin, että kakun maku oli kyllä melkeinpä kaiken sen hehkutuksen arvoinen! Pehmeä, mehevä ja suun pyöreällä, unenomaisella tunteella täyttävä ihanuus.

Uuniomenajuustokakku

POHJA

150 g kaurakeksejä

1 rkl fariinisokeria

2 rkl mantelirouhetta

40 g voita

UUNIOMENATÄYTE

3 omenaa

3 rkl voita

0,66 dl fariinisokeria

0,5 tkl kanelia

1,5 rkl mantelirouhetta

JUUSTOTÄYTE

300 g tuorejuustoa

180 g ranskankermaa

1,75 dl sokeria

1 mm suolaa

1 rkl vaniljasokeria

3 rkl maissitärkkelystä

0,66 dl kermaa

2 munaa

3 keltuaista

KAURAMURU

60 g voita

1 dl fariinisokeria

1 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaurahiutaleita

0,5 dl mantelirouhetta

1,5 tl kanelia

Pusukakku on maailman suloisin kakku - ja idealtaan huikea älynväläys

Pusukakun sisällä on monta makeaa yllätystä!

Törmäsin kesäkuussa Facebokin leivontaryhmässä jonkun esittämään kysymykseen, joka liittyi ”pusukakkuun”. Alle oli kertynyt nopeasti asiantuntevia vastuksia, mutta itse en tiennyt yhtään, mistä kummasta on kyse.

Seurasi nopea googlaus ja varsinainen riemastuminen: pusukakun idea on aivan HUIKEA!

Nimi tulee siis siitä, että kakun sisälle leivotaan 12 Brunbergin suukkoa. Maku on vapaavalintainen, itse käytin kuutta mansikkaa ja kuutta vaniljaa.

Kun teoksesta sitten leikkaa ensimmäisen palasen, tulevat pusut sisuksineen näkyviin kakkuun jääneestä raosta. Ja se on todella suloinen näky!

Haluaisin todella tietää, kuka idean on alun perin keksinyt. Ihan mieletön innovaatio!

Kakun mansikkajuustokakkumassasta tuli valitettavasti liian löysää. Liivatetta olisi tarvittu enemmän.

Päätin heti, että tätä kakkua on testattava. Sopivaksi ajankohdaksi valikoitui juhannus, jota vietimme oman perheen ja parin ystävän kanssa Lohjan mökillä.

Tällä kertaa kakku ei syntynyt aivan ilman ongelmia. Vaikka mielestäni noudatin ohjeen määriä, jäi mansikkamousse aivan liian löysäksi. Harmitti, sillä ihmettelin löysyyttä jo ennen kuin kaadoin massan kulhoon keksipohjan ja suukkojen päälle.

Uskoin kuitenkin ohjetta ja luotin siihen, että seos vielä jähmettyy seuraavaan päivään mennessä jääkaapissa. No, kakku jäi hyytymään, mutta kun seuraavana päivänä poistin irtopohjavuoan reunat, alkoi lytistyminen.

Tajusin, että ainoa hätäapukeino on laittaa kakku pakkaseen ja muuttaa juustokakku ikään kuin jäädykekakuksi. Paikkailin vauriot ja kiidätin kakun pakastimeen. Homma toimi joten kuten niin, että kakku näytti muutaman tunnin päästä tapahtuneen tarjoilun ajan aivan kauniilta.

Toinen mielenkiintoinen asia kakun teossa oli kiille päällyskerroksen mansikoille. En ollut aiemmin koskaan tehnyt kiillettä, mutta sen kanssa ei kuitenkaan tullut mitään ongelmia. Onpahan nyt sitten sekin homma takataskussa!

Julkaisin pusukakusta tuoreeltaan pari kuvaa Instagramissa, ja ne herättivät huomiota. Myös maistelijoilta kakku keräsi kehuja.

Tämä pusukakku toki oli makea, ja vieläpä oikein kunnolla makea. Raikkaudesta tässä ei ole tietoakaan. Silti mieheni, joka ei ole erityisesti makean perään, kehui kakkua ehkäpä parhaaksi teoksekseni ikinä. Itsekin pidin mausta ja koostumuksesta kovasti, vaikka yleensä karsastan ällömakeita juttuja.

Olen sitä paitsi aina rakastanut Brunbergin suukkojen sisällä olevaa vaahtoa, se on NIIN HYVÄÄ ja toi kakkuun jännittävän lisän. Myös kakun rakenne suukkoineen oli erikoinen ja rapsui suussa mukavasti.

Pus!

KULINAARIN SUUKKOKAKKU (Voit katsoa koko reseptin täältä)

12 kpl suklaasuukkoja (vanilja ja mansikka makuja sekaisin)

200 g digestive-keksejä hienonnettuna

70 g voita sulatettuna

1 rkl tummaa kaakojauhetta

Suklaajuustokakkumassa:

100 g tummaa suklaata

5 g liivatelehtiä

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g turkkilaista jogurttia

2 rkl sokeria

2 rkl kuumaa vettä

Mansikkajuustokakkumassa:

150 g maustamatonta tuorejuustoa

250 g tuoreita mansikoita soseutettuna

1 rkl sokeria

3 g liivatelehtiä

1,5 rkl kuumaa vettä

Koristeluun:

n. 400 g tuoreita mansikoita siivuina

1 dl hyytelösokeria

2 dl vettä

Huikean mehevä suklaakakku, joka on vielä nopea ja helppo tehdäkin

Helpon suklaakakun voi tehdä myös irtopohjavuoalla, mutta itse käytin piirakkavuokaa, mikä nopeutti prosessia entisestään. Levitin kuorrutuksen päälle, ja kakkupalat leikattiin suoraan piirakkavuoasta.

En ole mitenkään erityisesti suklaakakkujen ystävä. Enemmän pidän esimerkiksi raikkaista juustokakuista ja porkkanakakuista. Esimerkiksi kahvilassa en koskaan valitsisi vitriinistä suklaakakun palasta (jos otan vain yhden, hih). Mutta aina silloin tällöin kuitenkin leivon suklaista kakkua, koska niihin ohjeisiin törmää usein, ja kyllähän ne monien mielestä ovat ihania.

Tämän suklaakakun tein oikeastaan siksi, että etsin vain jotakin mahdollisimman yksinkertaisista raaka-aineista mahdollisimman helposti syntyvää kakkua, joka sopisi kuitenkin juhlapöydän ”täytekakuksi”.

Suklaakakku oli jälkiruoka. Pääruoaksi syötiin kanapastaa ja vuohenjuusto-mansikka-salaattia.

Täytyy sanoa, että tällä kertaa valinta oli onnistunut! Taikina oli todella mehevää, ja kakku vain parani seuraavaan päivään mentäessä, kuten kunnon suklaakakun kuuluukin.

Tästä saisi vielä paljon juhlavammankin kunnon koristelulla. Itsellä jäi niiden hankkiminen väliin, joten mentiin jääkaapista löytyneillä mustikoilla ja mansikoilla.

Nopea ja helppo suklaakakku (katso koko ohje Kotikokki.net-sivustolta täältä):

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 dl sokeria

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

150 g sulatettua voita

2 kananmunaa

3/4 dl maitoa

3/4 dl kiehuvaa vettä

Kuorrutus:

1,5 rkl kaakaojauhetta

melkein koko pussi tomusokeria

3/4 rkl sulatettua voita

kuumaa kahvia

Tämä mokkapalakakku toi auringon!

Pursotettu täyte näkyy kauniisti kakun sivusta.

Mustathan mokkapalat? Kaikkihan niitä tekivät lapsina. Itse muistan kerran tehneeni ne niin, etä kun reseptissä luki kahvia, laitoin kahvin poroja. Ratisi vähän hampaissa.

Tämä resepti on modernisoitu ja myös aika lailla vaikeutettu versio tuosta perinteisestä herkusta. Näyttävä ulkonäkö tekee kakusta hyvinkin juhlavan näköisen. Koristelun voi miettiä tilanteen mukaan.

Tein tämän mokkapalakakun jo vappuna, kun elimme vielä kylmässä säässä. Vein sen ystävien luo, missä vietimme vappuaattoa aikuisten ja yhden pienen pienen, suoisen parikuukautisen kesken.

Sen vapun jälkeen toukokuu olikin yhtä auringonpaistetta! Nämä kevään ja alkukesän säät ovat olleet aivan käsittämätön onnenpotku.

Me on oltu paljon ulkona ja nautittu erilaisista menoista, joten blogin kirjoittelulle tai leipomiselle ei ole liikaa jäänyt aikaa. Poika on nyt sellaisessa vaiheessa, että ei se muuta haluaisi tehdäkään kuin olla pihalla pelaamassa sählyä tai ajamassa traktorilla tai kolmipyöräiselä. ”Ippis” (eli lippis) ja ”kengät” se huutaa eteisessä ja on jo menossa. No mutta se sopii oikein hyvin, näistä keleistä pitää nauttia!

Kakusta tuli hieman toispuoleinen, minkä vuoksi se sai toiselle puolelleen pursotuksen koko sivulle.

Mokkapalakakku (katso koko resepti Valion sivuilta täältä):

4 munaa

2,5 dl sokeria

200 g voita

2 dl Valion Latte-maitokahvijuomaa

4,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaojauhetta

1 rkl leivinjauhetta

1 rkl vaniljasokeria

Kuorrutus:

75 g voita

3/4 dl Valion Latte-maitokahvijuomaa

5 dl tomusokeria

1 rkl kaakaojauhetta

Täyte:

4 dl vispikermaa

2 prk Valion Viola-kinuskituorejuustoa

Kostutus ja koristelu:

3/4 dl Valion Latte-maitokahvijuomaa

nonparelleja

Onnea pienelle pojalle, joka juuri saapui maailmaan!

Pienen pojan äidin juhliin.

Muutama viikko sitten juhlimme ystävän babyshower-kutsuja.

Perinteiseen tapaan tein teemaan sopivia vaaleansinisiä cupcakeja. Maailmaan oli siis silloin tulossa pieni poika, ja kuinka ollakaan, nyt hän on jo täällä! Aika viime tingassa siis juhlittiin näitä babyshowereita. 

Poika syntyi keskiviikkoiltana, eli hänellä on ikää pian jo kaksi vuorokautta. Onnea tosi paljon koko perheelle!

Vauvakutsut olivat ihanat. Sunnuntai-iltapäivän yllätys onnistui täydellisesti. Aika tarkkaavainen tämä meidän tuore äiti kyllä on, sillä astuessaan asunnon eteiseen miehensä kanssa hän totesi melkein heti, että ”mikä täällä oikein tuoksuu”. No, meidän kokkaamat herkut tietysti!

Siinä vaiheessa babyshower-poppoomme syöksyi nurkan takaa eteiseen ja onnistui yllättämään juhlakalun täydellisesti.

Ohjelmassa oli paitsi kosolti herkkuja ja vaippakakkuun piilotettujen lahjojen ihailua, myös visailua, vauva-Aliasta ja paljon puhetta vauvoista.

Olen niin onnellinen, että kaikki meni hyvin, ja maailmassa on nyt potra poika.

Enää jännittää se, kuka veikkasi babyshowereiden visailussa lähimmäksi vauvan syntymäpainon ja -pituuden! (Veikkaan, että se ei ole lapseton ystävämme neiti H, jonka pituusveikkaus oli 42 cm ;) ;) ).

Yhden tähden kaurakeksit, jotka eivät onneksi pilanneet viiden tähden vapaapäivää (+ bonusresepti, että olisi jotain herkkuakin)

Maaiman nopeimmat kaurakeksit eivät tällä kertaa olleet maailman parhaita.

Yli kaksi viikkoa kestänyt megaflunssa alkaa viimein olla selätetty.

Tällä viikolla olen pystynyt jälleen urheilemaan , ja se on ollut IHANAA. Takana on myös 12 työpäivää yhdellä vapaalla, joten tänään vietetty vapaapäivä on tuntunut aivan hurjan kivalta :)! Huomenna sitten taas sorvin ääreen, mutta onneksi tässä yhdessä päivässäkin on saanut hyvin rentouduttua.

Eilen nollasin pään heti työpäivän jälkeen kahdeksan kilometrin juoksulenkillä. Ainoa miinus oli se, että laitoin pitkästä, pitkästä aikaa kompressiosukat jalkaan lähtiessä. No, jostain syystä mun jalat ei tykänneet niistä YHTÄÄN. Sattui sääriin aivan hemmetisti. Parin kilometrin jälkeen oli pakko rullata sukat nilkkoihin, ja sitten alkoikin lenkki sujua aivan eri malliin. En yhtään tiedä, mistä tuokin johtui...

Yleisesti ottaen juokseminen on onneksi viimein alkanut tuntua paremmalta. Lapsen syntymän jälkeen juoksukuntoon palautuminen on ollut mulle erittäin vaativa prosessi, missä usko ja kärsivällisyys ovat olleet koetuksella. Nyt viimein on jonkinlaista valoa näkyvissä. Jopa sen verran, että ilmoittauduin toukokuiselle Helsinki City Run -puolimaratonille. Olisi ihanaa päästä taas välivuosien jälkeen juoksemaan puolimaraton.

Lenkin jälkeen lauantai-ilta jatkui rennolla oleilulla ja kokkaamisella.

Kolman aineksen kaurakeksit eivät ole mitään kaunottaria.

Tänään sunnuntaina ento meininki jatkui, kun pitkien yöunien jälkeen sai syödä aivan kaikessa rauhassa aamupalaa, lukea lehdet ja juoda pannullisen kahvia. Tai no ei nyt aivan kaikessa rauhassa, jos miettii, että ympärillä hääri puolitoistavuotias, jota piti komennella, nostella, pusutella ja viihdyttää siinä aamupalan ohessa. Mutta propsit meidän rakkaalle ikiliikkujalle siitä, että hänkin viihtyi tänä aamuna pitkään sängyssään!

Iltapäivällä pääsimme miehen kanssa kahdestaan hiihtämään, kun mummi katsoi poikaa sen aikaa. Oli aivan superhieno, aurinkoinen sää, ja olin tosi onnellinen, että päästiin ulkoilemaan. Hiihto ei kylläkään ollut multa aivan terävintä suorittamista, sillä eilinen lenkki taisi painaa lihaksissa. Mies on hiihtänyt nuorena tosissaan ja voittanut muun muassa Espoon mestaruuden, joten meillä yhteiset hiihtolenkit ovat muutenkin sellaisia, että hän tekee irtiottoja ja palaa sitten takaisin mun luo :) Mutta oli joka tapauksessa ihanaa hikoilla ja nauttia ulkoilmasta sekä tietty kuumasta mehusta, mitä pysähdyttiin nauttimaan puolivälissä.

Hiihtolenkin jälkeen käytiin vielä kahdestaan saunassa appivanhempien luona, kun poika nukkui sopivasti päiväuniaan.

Nyt on aivan superenerginen olo aloittaa uusi viikko huomenna.

Ja niin, tehtiin tällaisia superhelppoja kolmen aineksen kaurakeksejä. Mitään muuta ei tarvita kuin banaania, tummaa suklaata ja kaurahiutaleita. Täytyy kyllä sanoa, että lopputulos ei ollut kovin hyvä. Mieluummin söisin nuo ainekset erillään kuin tällaisiksi kekseiksi taputeltuna.

Sen sijaan tässä oli viikonlopun onnistuminen keittiö puolelta!

Paljon enemmän voin suositella tätä megahelppoa uunissa tehtävää risottoa, jota tein perjantai-iltana. Tämä alkuperäinen resepti on härkiksestä, mutta koska härkis ei aiheuttaisi kaikissa perheemme jäsenissä riemunkiljahduksia, vaihdoin sen kanaan. Tuli aivan superhyvää!!!

Kolmen aineksen kaurakeksit (katso koko resepti Yhteishyvän sivuilta täältä):

2 kypsää banaania

100 g tummaa suklaata

2,5 dl kaurahiutaleita

Tacomaustettu risotto uunissa (katso koko resepti Yhteishyvän sivuilta täältä):

1 pkt härkistä (korvasin kanalla)

2 porkkanaa

1/2 paprikaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

 1 rkl öljyä

2 tl tacomausteseosta (laitoin reilusti enemmän)

1 rkl soijakastiketta

2 tl siirappia

1/2 tl suolaa (en laittanut suolaa lainkaan, kun on jo soijaa ja kasvisliemikuutioita)

1 l vettä

2 kasvisliemikuutiota

3 dl risottoriisiä

2 rkl basilika- tai persiljasilppua (laitoin runsaasti basilikaa)

Kurkistus erään flunssaviikonlopun ruokapöytään: pad thaita, sitruunabroileria ja jauhelihakastiketta

Sitruunainen uunibroileri muhi uunissa lähes puolentoista tunnin verran.

Nyt tulee erikoispostaus, jossa leipomisen sijasta sairastetaan ja tehdään ruokaa.

Teksti kertoo helmikuisesta viikonlopusta, jota olin odottanut suurella innolla.

Perjantai-iltana olin töissä lähes puolille öin, mutta sen jälkeen oli edessä kaksi koko perheen vapaapäivää ilman mitään erityisiä suunitelmia. Lunta oli viimein satanut kunnolla, joten olimme ajatelleet, että ehkäpä menemme hiihtämään, pulkkailemaan ja laskettelemaan.

Pikkuherran ensimmäiset laskettelut isin kanssa sujuivat enemmän kuin hyvin.

Puolitoistavuotias taapero kävi pari viikkoa sitten Peuramaalla ensimmäistä kertaa rinteessä, ja kaikki meni paljon odotuksia paremmin. Ennen rinteisiin menoa olimme kohdanneet epäilyjä siitä, tuleeko koko hommasta mitään vielä noin pienen kanssa. Itse emme olleet kertaakaan edes tajunneet miettiä, että siinä voisi olla mitään ongelmaa :) Poika on tietysti isokokoinen ja motorisesti taitava, minkä vuoksi odotusarvo oli ehkä hieman korkeampi kuin yleensä puolitoistavuotiaan kohdalla.

Poika antoikin aivan mielellään laittaa monot jalkaansa ja lähti heti tepastelemaan niillä. Hän pysyi hyvin itsekeen pystyssä suksilla (siis liikkumatta ja tasaisella!). Lastenrinnettä poika viiletti alas isänsä jalkojen välissä ja tykkäsi kovasti. Välillä kävimme kaakaolla, ja sitten taas laksimme pari mäkeä. Pidimme session tarkoituksella lyhyenä ja lähdimme pois ennen kuin ehti iskeä väsymys ja/tai kiukku.

Ajatus oli, että olisimme voineet viikonloppuna jatkaa pojan perehdysttämistä tähän äidin ja isin suosikkilajiin. Äiti ja isi itse haaveilivat myös yhteisestä hiihtolenkistä, jonka ajaksi poika olisi päässyt mummolaan.

Pad thaita suurella pannulla.

Päädyimme kuitenkin viettämään viikonlopun koko perheellä neljän seinän sisällä. Itselleni flunssa iski aivan varoittamatta pian perjantain työvuoron jälkeen, eli keskellä yötä. Ennen kuin aamuyöllä pääsin unten maille, oli kurkku jo aivan kunnolla kipeä ja nenä vuoti hurjasti. Sama jatkui lauantaina. Sunnuntaina nousi myös lämpöä, ja nuha sen kuin paheni.

Poika oli sairastunut jo torstaina päiväkodista saamaansa silmätulehdukseen ja toki myös vakiotautiinsa korvatulehdukeen. Saimme niihin kuitenkin heti lääkkeet ja olimme ajatelleet, että jos paraneminen tapahtuu yhtä nopeasti kuin yleensä, poitsu on sunnuntaina jo ulkoilukunnossa. No, hänkin sai sitten kaiken päälle vielä nuhan, ja nenä vuoti sunnuntainakin siihen tahtiin, että poikaa ei olisi voinut viedä ulos, vaikka vanhemmat olisivatkin siihen kyenneet.

Mies valitteli koko viikonlopun minun vanavedessäni huonoa oloa, mutta ei se sitten oikein näyttänyt realisoituvan kunnolliseksi flunssaksi. Vaikka omasta mielestään hän toki oli hyvin kipeä ja valitteli nenänkin kipeytyneen niistämisestä, vaikka en nähnyt hänen niistävän kuin ehkä kolme kertaa koko viikonlopun aikana. No, varmaan se sitten kuitenkin sitä kuuluisaa miesflunssaa oli ;)

Thai-ruoan pariksi ei-niin-aasialaista vuohenjuustosalaattia.

Viikonlopun aikana mielessäni käväisi ajatus myös laskiaispullien leipomisesta. Olin kuitenkin flunssan takia juuri lauantaina ja sunnuntaina niin hillittömän väsynyt, että luovuin ajatuksesta. Plus mietin sitäkin, että emme kuitenkaan saa pellillistä pullia itse syötyä varsinkaan, kun minulla on alkuvuoden kevennyskuuri (taas kerran!). Päätin, että ostan meille myöhemmin pullat ihan vain kaupasta. Ja että syön totta vie itsekin yhden, koska kyllä kerran vuodessa täytyy yksi laskiaispulla (HILLOLLA!) saada, vaikka olisi minkälainen terveellisyyskausi menossa.

Ruokaa oli kuitenkin pakko tehdä flunssasta huolimatta. Lauantaina muistin kaupassa, että kassini pohjalla on pyörinyt jo jonkin aikaa pad thai -ohje, jonka olin ajatellut toteuttaa jonain päivänä. Nyt kaivoin ohjeen esiin ja kasasin tuotteet kärryyn. Suikaloitu valkokaali oli minulle aivan uusi tuttavuus, en ole koskaan ennen ostanut sitä. Muuten ainekset olivat simppelit: broilerinfileetä, porkkanaa, kananmunaa, valmista Pad Thai -kastiketta, maapähkinöitä ja riisinuudeleita.

Nam!

Pad thain seuraksi olisi tietysti voinut tehdä jotain aasialaisvaikutteista salaattia, mutta päädyin lopulta aivan tavalliseen vuohenjuustosalaattiin, jossa käytin vuonankaalia.

Pad thaista tuli oikein maukasta! Ei nyt ehkä niin hyvää kuin thaimaalaisesta katukeittiöstä ostettuna, mutta hyvää kuitenkin. Plussaa siitä, että valmistaminen kävi näppärästi, eikä vaadittavia ainesosia ollut liikaa. Itselleni tuli miinus siitä, että huomasin, etten tiedä, missä kaikki syömäpuikkomme ovat. Luultavasti jossakin muuttolaatikossa vielä näin reilut kaksi vuotta muuton jälkeen. Söin sitten haarukalla, harmitti.

Huolella täytetty, maustettu ja voideltu broileri menossa uuniin.

Sunnuntaita varten ostin jo lauantain kauppareissulla kokonaisen broilerin uuniin laitettavaksi. Täytin broilerin yrttivoilla, sitruunalla ja rosmariinin oksalla. Lisäksi panin sen kanssa uuniin reilusti sitruunan ja limen lohkoja sekä valkosipulia. Seuraksi keitin yksinkertaisesti jasmiiniriisiä.

Tämä uunibroileri oli pieni pettymys, sillä sitruunan maku jäi mielestäni liian karvaaksi tai kitkeräksi. Olisin kaivannut annokseen mukaan jotain tasapainottavaa makeutta tai raikkautta, mutta nyt en ollut osannut mitään sellaista valmistaa. Esimerkiksi vähän makeat uunijuurekset olisivat olleet parempi lisuke kuin riisi.

Jouduin olemaan maanantaina sairauslomalla, sillä kuume nousi tähän asti ylimmilleen myöhään sunnuntai-iltana. Emme vieneet poikaakaan vielä päiväkotiin, sillä nenä vuoti siihen malliin.

Nopeasti pannulla jauhelihaa ja kaikkea, mitä kaapista löytyy: tämä on meidän perheessä erittäin tyypillinen arkiruoka.

Tein nopeaksi maanantaipäivälliseksi vähärasvaisesta naudan jauhelihasta jauhelihakastiketta tai paremminkin jauhelihasössä, johon tuli kaikkea kaapista löytynyttä. Käytin loput pad thaihin ostetutsta valkokaalista, paprikaa, kesäkurpitsaa ja sipulia. Lisäksi laitoin mukaan vähärasvaista ruokakermaa. Olisi toiminut itselle oikein hyvin ilman kermaakin, mutta mies tykkää aina enemmän, jos ei ole "kuivaa".  Lisukkeeksi keitin luomu-täysjyväspagettia.

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy pojan annos. Olisi hyvin harvinaista, jos hän söisi tuon kaiken lautasella olevan. Poika on aina ollut aika vähäruokainen ja sellainen, jota pitää houkutella syömään. Viime aikoina hän on kyllä alkanut innokkaasta harjoitella haarukan käyttöä, ilmeisesti siihen pyydystettynä ruoka maistuu selvästi paremmalta kuin sormin :)

Kaikki viikonlopun ruoat olivat sairastamiseen sopivia: sopivan tuhteja, mutta silti suhteellisen terveellisiä. Niissä oli paljon väriä, ja ne toivat mukavasti lämpöä viluiseen kroppaan.

Pad thain resepti löytyy täältä.

Sitruuna-uunibroilerin taas täältä.

Täydellinen äiti leipoo lämpimiä sämpylöitä iltapalaksi – kokeilin, mutta taidamme jatkaa riisikakuilla

Sämpylöiden päällä on kurpitsansiemeniä.

Minusta tuntuu, että on paljon ihmisiä, ja varsinkin paljon perheenäitejä, jotka harrastavat sämpylöiden leipomista. He eivät välttämättä ole muuten mitenkään erityisen kovia leipomaan, mutta sämpylät syntyvät käden käänteessä täyttämään nälkäisen perheen vatsoja.

Itse en ole ikinä ollut mikään sämpylänleipoja. En muista, että olisin tehnyt niitä aiemmin kovinkaan montaa kertaa.

Jos olen halunnut leipaista jotakin itse ilta- tai aamupalaa varten, olen tehnyt teeleipää, minkä tekeminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin sämpylöiden.

Sämpylöiden leipomattomuuteen on varmasti vaikuttanut myös se, että en ole vuosiin ollut kovin kova syömään leipää, ja varsinkaan vaaleaa leipää. Yleensä meillä on kotona ainoastaan jälkiuunilepää, mikä sekin tahtoo usein vanhentua syömättömänä. Mieheni syö useimmiten leivän sijasta hapankorppuja ja minä riisikakkuja. Lasta varten olen ostanut pari kertaa jotain pehmeämpää leipää tai sämpylää, mutta ei hänkään tunnu niistä kovasti välittävän.

Näihin porkkanasämpylöihin tulee myös kauraleseitä.

Nyt ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa testata, millaista sämpylöiden tekeminen olikaan. Tulihan siitä kieltämättä kotoisa olo! Sämpylöiden tuoksu on aivan hurmaava ja pitää jotenkin sisällään mielikuvan siitä, että pian onnellinen perhe kokoontuu sopuisaan iltapalahetkeen, missä nautitaan tuoreita sämpylöitä ja kuumaa kaakaota. Äidin sämpylät katoavat nälkäisiin suihin, ja yhteinen sämpylähetki jää elämään turvallisena ja kotoisana muistona lasten mielissä.

No, meillä ei aivan toteutunut tämä. Mies on reissussa, ja minä kotona seuranani taapero, jolla on jo kolmatta päivää noin 39 asteen kuume. Välillä se vähän laskee lääkkeillä ja poika jaksaa juosta normaaliin tahtiin, sitten kuume taas nousee ja tekee pojan liikkeistä sellaisia kuin hidastetussa filmissä. Kovin reippaana hän on taudista huolimatta jaksanut olla, mutta ruoka ei ole paljon maistunut. Nämä äidin hurmaavat porkkanasämpylät eivät tehneet tässä poikkeusta.

Omalla kohdallani sämpylöiden menekkiä hillitsee se, että olen perinteisellä tammikuisella ruokavalio ja elämänlaatu kuntoon -kuurilla. Maistoin vain aivan pienen palan, johon laitoin sekä Philadelphia-juustoa että Luostari-juustoa. Oli ihan hyvää, mutta ei ehkä niin hyvää, että ryhtyisin säännöllisesti leipomaan sämpylöitä. Taitaa olla niin, että käytän sekä leivonta- että syömiskiintiöni mieluummin johonkin makeaan :)

Nyt tarvittaisiin isi nopeasti kotiin syömään kaikki nämä sämpyläröykkiöt! Muita vieraitakaan kun ei oikein viitsi kutsua tänne sairastuvalle…

Näiden helppojen porkkanasämpylöiden resepti on Kodin Kuvalehdestä. En kyllä itse tiedä, olivatko nämä sen helpompia kuin sämpylät yleensäkään? Hiivaa kuitenkin käytettiin, kohoamista odotettiin ja pöytään sekä käsiin tarttuvaa taikinaa vastaan taisteltiin. Ohjeessa vieläpä luki, että porkkanaraaste tekee taikinasta vielä tavallista takertuvampaa.

Kurpitsansiemenet sämpylöiden päällä oli kiva idea, ja hienoa, että kaapissa pitkään lojuneille siemenille tuli pitkästä aikaa käyttöä.

Helpot porkkanasämpylät  (katso koko resepti Kodin Kuvalehden sivuilta täältä):

5 dl kädenlämpöistä vettä

25 g hiivaa

1 rkl siirappia

2-3 tl suolaa

3 dl porkkanaraastetta

3 dl kauraleseitä

5 dl vehnäjauhoja

4 dl hiivaleipäjauhoja

3/4 dl rypsiöljyä

Pinnalle: leseitä tai siemeniä

Nyttikestit tulossa ja kiire painaa? Nämä rieskarullat syntyvät vartissa vasemmalla kädellä!

Uudenvuoden teema oli rieskat muovirasiaan ja menoksi :)

Tänä (vai viime?) vuonna minulla oli eriskummallinen, mutta oikein ihana uusivuosi! Mies oli juhlistamassa vuodenvaihdetta ystäviensä kanssa Levillä, mutta me jäätiin beben kanssa kotiin talous- ja työpoliittisista syistä. Plus ei sitten jotenkin ollut niin intoakaan lähteä. Me päätettiin keksiä omaa kivaa Etelä-Suomessa, ja käytiin muun muassa junalla ystävän luona Turussa.

Uudenvuoden aattona ihana ystävämme kutsui meidät kotiinsa Vantaalle. Tällä meidän taaperolla on menossa suhteellisen vilkas vaihe, joten ajattelin, että pelaan varman päälle, enkä ala hänen kanssaan kaksin ollessa väsätä mitään hirveän vaativaa viemisiksi.

Yht'äkkiä pompsahtivat mieleen taannoiselle vappupiknikille tekemäni rieskarullat: sehän on vähän kuin voileipää tekisi! Täytteet sisään ja rieska rullalle, ja valmista on. Ei paistamista, ei vatkaamista, ei yhtään mitään muutakaan. Sitä paitsi rieskarullat ovat ulkonäöllisesti varsin näyttävä tarjottava suhteessa siihen, miten vaatimattomista aineksista ja miten vähällä vaivalla ne syntyvät!

Sushia, nakkeja, lihapullia ja kinkkurieskarullia.

Näiden kinkkurullien täytettä varten ainekset yksinkertaisesti sekoitetaan keskenään mössöksi. Rieskarulla pannaan pöydälle, salaattia pohjalle, mössöä päälle, rullataan kiinni, leikataan paloiksi ja painetaan hammastikulla kiinni. Viimeistellä voi laittamalla hammastikkuihin puolikkaan kirsikkatomaatin. Itse tein jättiannoksen, ja ainesosien määrät ja suhteet olivat vähän sinne päin. Hyvää tuli silti, eli reseptin noudattaminen ei vaadi suurta tarkkuutta.

Sitten vain pullo kuoharia ja rieskarullat rattaisiin (ja lapsi myös), metroon ja bussiin ja vain tuntia myöhemmin olimme kohteessa :) Hieman tuollainen Espoo-Vantaa-siirtymä on julkisilla haasteellinen, mutta meillähän ei sinänsä ollut muuta kuin aikaa. Ystävä odotteli meitä kolmeviikkoisen tyttövauvansa kanssa, kun hänenkin miehensä oli lähtenyt piipahtamaan ulkona. Paikalle tuli myös satunnainen otos muita aikuisia ja lapsia, ja meillä oli oikein mukavaa! Käytiin jopa uolkona ampumassa vähän raketteja.

Herkkuja oli riittävästi,  vaikka tällä kertaa kaikilla taisi olla erilaisia syitä siihen, että varsinaisiin gourmet-ponnistuksiin ei ryhdytty. Tietenkin meillä oli perinteiset lihapullat ja nakit, sekä niiden kanssa peruna- ja sienisalaattia. Emäntä oli tilannut ihanan sushi-platterin (muistaakseni ihan Citymarketista, ja oli muuten hyvää ja hinnaltaan aika paljon edullisempaa kuin jostakin varsinaisesta sushiravintolasta tilattuna). Jälkkäriksi oli karkkia! Tästä juhlapöydästä lapsetkin pitivät kovasti.

Kotimatkalle lähdimme vasta puoli kahdentoista aikaan, joten lapsi nukkui makeasti rattaissa koko matkan ajan. Juuri kun vaihdoimme bussista metroon Hakaniemessä, kello tuli 24, ja näimme ihan kunnon ilotulituksen. Tai lapsi ei tietenkään nähnyt mitään, koska nukkui, eikä todellakaan herännyt pamahduksiin enää siinä vaiheessa.

Itse ajattelin, että on ollut hyvä vuosi, ja hyvin erilainen kuin koskaan aiemmin. Vuodelle 2018 on tavoitteena se, että kroppa kestäisi taas kunnollisen juoksuharjoittelun. Lisäksi tavoitteisiin kuuluvat muutto uuteen kotiin sekä se, että alan kirjoittaa vapaa-ajalla enemmän.

Rieskarullat (katso koko resepti Moilas.fi-sivulta täältä)

1 paketti rieskaa

200 g tuorejuustoa (ruohosipuli, yrtti tai paprika)

1/2 dl majoneesia

1 dl aurinkokuivattua tomaattia

100 g kinkkusuikaleita

Salaattia

Mustapippuria

Hammastikkuja kiinnitykseen

(Itse lisäsin vielä kirsikkatomaatteja koristeeksi)