Vaaleanpunaisia unelmia - melkoinen vauvabuumi jyllää!

Suut makeaksi baby shower -kutsuilla <3!

Viikko sitten vietettiin hyvän ystäväni baby showereita. Ihanalle Ullalle ja hänen miehelleen syntyy joulukuussa ihana pikkutyttö. Tai eihän se ikinä etukäteen satavarmaa ole, kumman sukupuolen edustaja sieltä maailmaan putkahtaa.

- Tuli mikä tuli, niin vaaleanpunaisessa se kulkee ensimmäiset puoli vuotta, sen verran on saatu tyttömäisiä lahjoja, Ulla on nauranut.

Itse en päässyt töiden takia mukaan juhliin, mutta lähetin paikalle vaippakakun ja vaaleanpunaisia cupcakeja.

Vaippakakun tein nyt toista kertaa, mutta hieman se vaatii vielä treeniä. Vaippakakku on kuitenkin niin hauska ja överi hupatus, että TIETENKIN sellainen pitää vauvakutsuilla olla :D!!! Ullan vaippakakkuun kätkeytyi tuttipullo, sukkia, opaskirja, purulelu ja sinkkivoidetta.

Veikkaan, että pääsen treenaamaan vaippakakun tekemistä vielä muutaman kerran tässä lähiaikoina, nimittäin sellainen vauvabuumi tuntuu ympärillä jylläävän! Tänä vuonna kaikki menivät naimisiin, ensi vuonna sitten ilmeisesti on suuren häävuoden perään suuren vauvavuoden aika. Mikäs sen ihanampaa!

Oli tosi mukava myös tehdä pitkästä aikaa cupckeja. Taikinaksi valitsin Marianne-crushilla maustetun version. Taikina nousi nätisti ja minttusuklaa toi kyllä raikkaan vivahteen makuun.

Edellisillä kerroilla olen käyttänyt tuorejuustopohjaista kuorrutetta, mutta nyt tein voipohjaisen version. Voista ja tomusokerista tehty kuorrute ei ole niin hyvää, mutta jämäkkyytensä ansiosta se pysyy paremmin kasassa eikä lätsähdä kuppikakun päälle. 

Koristeiden asettelu voiversion päälle on vaikeampaa, koska pinta on niin kova, että nonparelit ja muut eivät tartu ilman taputtelua. Siksi pienet koristehileet ja vastaavat jäivätkin käyttämättä, ja luotin isoihin suklaanappeihin. (Kiitos muuten Karinille suklaanapeista! Erottelin monivärisestä nappipurkista käyttöön punertavat.)

Olin myös ostanut vaaleanpunaisia vauvakoristeita, esimerkiksi tuttipulloja, bodyja ja vaunuja. Niiden avulla näistä tuli nimenomaisesti vauvakutsu-cupcakeja.

Tein cupcakeja kerralla kaksinkertaisen annoksen, ja koristelin puolet niistä värikkäämmin isänpäivän kahvipöytää varten. Kuorrutusta jouduin muuten tekemään hieman lisää kesken prosessin, joten jos haluaa pelata varman päälle, voi kuorrutetta tehdä vähän reilumman annoksen kun reseptissä.

Vauvamuffinssit lähtivät lauanaina baby showereihin, ja sateenkaarimuffinssit vietiin anoppilaan isänpäivänä sunnuntaina.

Kovasti iloa ja onnea vielä Ullalle loppuodotukseen! On se vain niin jännittävää aikaa…

Taustalla näkyvät samassa rytäkässä syntyneet isänpäivämuffinssit.

Cupcaket (koko ohje Valion sivuilla täällä):

1 prk kermaviiliä

100 g voita

1 muna

1 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 ps Marianne-crush-rouhetta

Kuorrutus:

200 g voita

6 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl vettä

Punaista karamelliväriä

Pullantuoksuinen äiti lähtee nyt töihin - mutta ensin pari dallaspullaa

Ensi viikolla kaikki muuttuu. Menen takaisin töihin perhevapailta, jotka kestivät vuoden ja 3,5 kuukautta. Tuntuu käsittämättömältä, että niin kaukaiselta tuntunut hetki onkin nyt käsillä! Olen samaan aikaan iloinen, jännittynyt ja haikea.

Toisin kuin monet uumoilivat, olen viihtynyt kotona mainiosti. Ennen lasta elin aktiivista elämää, johon kuului paljon juhlia, menoja ja matkustelua sekä työn puolesta että siviilissä. Monet varmaan ajattelivat, että muutos kotiäidiksi on liian suuri. Mutta ei, olen nauttinut täysin rinnoin tästä uudenlaisesta elämänvaiheesta. Töiden unohtaminen hetkeksi ja elämän keskipisteen siirtyminen lapseen on tehnyt pelkästään hyvää.

Varmasti osansa on ollut sillä, että lapsemme on terve, iloinen ja reipas. Hänen kanssaan on ollut helppoa elää aktiivista elämää alusta asti. Lapsen saaminen ei ole sitonut minua kotiin tai kaventanut elämänalaani radikaalisti. Totta kai jotkut asiat ovat muuttuneet tai vähentyneet, mutta samalla on tullut paljon uusia kiinnostavia juttuja.

Olen iloinen ja onnellinen, että olen voinut olla näinkin pitkän ajan kotona esikoisemme kanssa. Vasta aivan hoitovapaan loppuvaiheessa olen alkanut todella kaivata töitä. Ikävöin toimituksen energiaa, keskusteluja työkavereiden kanssa ja yllätyksellisiä työpäiviä. On mukavaa päästä jälleen haastamaan itsensä ja toteuttamaan ideoita.

Poika jää loppuvuodeksi isänsä hoitoon, joten päiväkodin aloittamista ei tarvitse jännittää tähän samaan syssyyn. Onneksi, sillä ihan pelkkä töihinpaluu jännittää tarpeeksi! Osaanko enää mitään? Olenko aluksi aivan poikki? Muistaako kukaan työkuvioissa enää minua? Miltä tuntuu, kun onkin kahdeksan tuntia joka päivä pois lapsen luota? Samalla kuitenkin olen paluusta niin iloinen, että hymyilyttää.

Hauskaa on, että eräs hyvä ystäväni jäi äitiysvapaalle pari viikkoa sitten. Meillä on vähän niin kuin läpsystä vaihto meidän ystäväporukan äitiyslomailijan roolissa. Hän kyläili meillä hakemassa lainaan turvakaukalon, jolle meillä ei ole enää pitkää aikaan ollut käyttöä. Oli ihana ilta, jonka aikana puhuttiin paitsi synnytyksistä ja lasten ruutuajasta, myös matkustelusta, juhlimisesta ja asuntokaupoista.

Iltateen kanssa söimme dallaspullia, joita tein päivällä elämäni ensimmäistä kertaa. Käytin Kinuskikissan reseptiä sekä pullataikinaan että dallaspullien täytteeseen. En ole koskaan löytänyt yhtä hyvää pullataikinan reseptiä! Tämä oli tosi helppo ja toimiva. Lisäsin jauhoja kyllä aika runsaastikin enemmän kuin ohjeessa, sillä käytin taikinaan vahingossa kokonaisen munan puolikkaan sijasta. Jauhoja ei kuitenkaan tullut liikaa, sillä taikina pysyi pehmeänä myös paistettaessa. Pullista tuli muhevia, pehmeitä ja sopivasti kardemummaisia.

Kinuskikissan ohjeesta löysin myös loistavan vinkin pullataikinan kohottamiseen: laita liinalle peitetty kulho mikroon kohoamaan! Mikroa ei siis laiteta päälle, vaan se toimii vain sopivana suljettuna ja lämpimänä tilana.

Olen syönyt elämässäni aika sairaan ison määrän dallaspullia, mikä johtuu menneisyydestäni kahvilantätinä. Nuoruuden kesinä kesätyöpaikoista sai illalla ottaa vanhentuneet leipomukset mukaan (ellei mieluummin vain heittänyt niitä roskiin). Oli paljon kesäiltoja, joina pyöräilin töistä kotiin dallaspullapussin kanssa ja tapasin ystäväni. Sitten mutustelimme pullia, joimme maitoa ja puhuimme elämästä. Se oli alle parikymppisen huoletonta elämää, jolloin kolme päivittäistä dallaspullaakaan eivät näkyneet vyötäröllä yhtään mitenkään.

Nykyisin, varsinkin tällaisina ”karistan yhä vauvakiloja” -aikoina, dallaspullien syöminen rajoittuu tiukasti yhteen per päivä. Mutta ai että siitä yhdestä pullasta osaakin sitten nauttia! Nämä dallaspullat olivat niin hyviä, että ansaitsevat osansa kotiäitiajan lopettajaisissa.

Dallaspullat eli vanilja-rahkapullat (katso tarkempi resepti Kinuskikissan sivuilta täältä)

Taikina:

100 g voita

2,5 dl täysmaitoa

25 g hiivaa

1 dl sokeria

0,5 rkl vaniljasokeria

1 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

0,5 munaa

n. 7,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:

100 g voita

1 ps (noin 63 g) vaniljakastikeaineksia

½ dl sokeria

200 g vaniljarahkaa

1 muna

¾ dl mantelirouhetta

Päälle:

1 muna

mantelirouhetta

Kun keskiviikkoillasta tuli juhlaa, ja juustokakut hyppäsivät lasiin

Mikäs sen mukavampaa syksyisinä iltoina, kuin kutsua ystäviä syömään! Välillä on kiva olla ravintolan sijasta ihan kotosalla. Ja kun vieraaksi saapuvat ystävät ovat tarpeeksi läheisiä, voi edustaa vaikka meikittä ja villasukissa. Illallisen jälkeen on kiva istua kynttilän valossa parantamassa maailmaa.

Pari viikkoa sitten tarjosimme arki-illallista ystäväpariskunnallemme. Alkuruoaksi tein bravuuriani bataatti-porkkana-kookoskeittoa, pääruoaksi taas kokkailin butter chickeniä uudella ohjeella.

Jälkiruoaksi en tällä kertaa varsinaisesti leiponut mitään, vaikka tarjolla olikin juustokakkua. Nämä juustokakut nimittäin syntyivät suoraan tarjoiluastioina toimineisiin laseihin, eikä prosessissa tarvittu liivatetta tai uunia. Annoksen jähmettäminen jääkaapissa ennen koristelua riitti.

Nämä lasijuustokakut olivat enemmän makeita kuin raikkaita, sillä pohja tehtiin suklaakekseistä ja niitä tuli myös koristeeksi. Lisäksi tuhtia makua tuli maapähkinävoista. Makeuden vielä kruunasi annosten päälle valutettu suklaakastike. Oma suklaakastikkeeni oli aika löysää, mistä syystä siitä tuli kauniiden hentojen raitojen sijasta valtavaa suklaavirtaa, joka jähmettyi jääkaapissa suklaamöykyksi. Vielä vähän lisää makeutta siis!

Lasiannokset olivat myös melkoisen isot, joten ainakaan pari meistä ei jaksanut aivan kaikkea.

Oli kyllä kaiken kaikkiaan niin mukava ilta. Pitäisi taas useammin kutsua kavereita kylään. On tosi kiva välillä kokata muillekin kuin omalle perheelle, ja oikein pitkän kaavan mukaan. Yhtäkkiä tavallisesta keskiviikkoillasta kotona tuleekin juhlaa.

Maapähkinäinen juustokakku lasissa (katso koko resepti Soppa 365-sivuilta täältä)

1 dl kuohukermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl maapähkinävoita

1 dl tomusokeria

2 tl sitruunamehua

4-6 suklaakeksiä

4 rkl suklaakastiketta

2 dl vadelmia

(itse käytin koristeluun lisäksi vielä mintunlehtiä)

Muheva puolukka-valkosuklaateeleipä sopii syksyn kahvihetkeen

Syksy! Kyllä vain, nyt se on täällä.

Vietimme viikonlopun Tallinnassa, ja sateinen sää sai kaipaamaan hanskoja. Lapsella oli kyllä lapaset, mutta itselle ei tullut mieleenkään ottaa sellaisia mukaan. Nyt on kuitenkin vasta syyskuun alku! Ei kai vielä tarvitse kaivaa itselle käsineitä, pipoja ja huiveja esiin??? Ilmeisesti tarvitsee.

Onneksi tänä vuonna ei tarvitse aivan vielä korjata kesävaatteita ja -kenkiä piiloon, sillä syyskuun viimeisenä päivänä lähdemme kahden ja puolen viikon reissulle lämpimään. Matkalla saa hetken fiilistellä niissä hellevaatteissa, joita tuli kesäksi ostettua, mutta joille ei Suomessa juurikaan ollutkaan käyttöä. 

Lämpö ja aurinko tulevat lokakuussa vielä tavallista enemmän tarpeeseen, kun takana on keleiltään hyvin vaatimaton, vaikkakin muuten ihana kesä.

En ole missään nimessä syksyihminen, vaan liputan viimeiseen asti kesän puolesta. Mutta on syksyssäkin toki omat kivat fiiliksensä. Juoksulenkkeily hämärtyvisä illoissa ja jotenkin raikkaammassa säässä on mahtavaa.

Hyvät kirjat ja villasukat kuuluvat syysiltoihin. Kesä on enemmän Netflix-aikaa, syksyllä taas kirjat tuntuvat paremmalta vaihtoehdolta. Olen pitkään halunnut lukea Minna Rytisalon Lempi-kirjan, ja viikonlopun matkan aikana viimein tartuin siihen. Se on ihana! Nyt oikein odotan iltaa, kun lähdemme mökille yöksi ja saan lukea sen saunan jälkeen kaikessa rauhassa loppuun.

Kirjat kuuluvat syksyyn! Aivan kuten puolukatkin.

Syksy näkyy tietenkin myös keittiössä. Ystävät ovat intoilleet Whatsapp-ryhmässämme jo viikon erilaisista hitaasti haudutettavista pataruoista, vaihtaneet reseptejä ja vertailleet patojaan. Mikä olisikaan syksyisempi illallinen kuin lammaspata ja tumma punaviini.

Minun keittiööni syksy toi muun muassa puolukoita. Äsken tekaisin maailman helpoimman puolukka-valkosuklaateeleivän. Se syntyi aivan huomaamatta sivussa samalla, kun valmistin jättiannoksen makaronilaatikkoa (joka toimii aivan samalla tavalla niin kesällä, syksyllä kuin talvellakin :D).

Teeleipä oli varmaan ensimmäinen asia, mitä yläasteen kotitaloustunneillla valmistettiin. Sen jälkeen olen tehnyt lukemattomia kertoja nopean kaurateeleivän esimerkiksi keiton kaveriksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin makeaa versiota. Kovin arkinenhan tämä leivonnainen on, mutta sopii mainiosti vaikkapa nopeaksi tarjottavaksi ihan oman perheen kahvihetkeen.

Muhkean mehevä puolukka-valkosuklaateeleipä ei ole valkosuklaasta huolimatta liian makea. Puolukat tuovat kirpeyttä, ja taikinaanhan ei tule sokeria lainkaan suklaan ja vaniljajogurtin lisäksi. Itse tein teeleivän vuoassa, jolloin sain muodon tasaisen pyöreäksi. Veikkaan, että siitä johtuen paistoaika oli ohjeessa mainitun 15 minuutin sijasta pikemminkin 25 minuuttia.

Tuhdin makaronilaatikon jälkiruoaksi tämä teeleipä on liian tuhti, joten veikkaan, että sitä syödään ennemminkin päiväkahvilla huomenna mökkitöiden lomassa. Kun on puuhaillut syksyisessä säässä, tämä maistuu varmasti taivaalliselta.

Puolukka-valkosuklaateeleipä (katso koko resepti Me Naisten sivuilta täältä)

3 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

50 g kylmää voita

1/2 dl puolukoita

1/2 dl valkosuklaata pilkottuna

1 dl vaniljajogurttia

1 dl kylmää vettä

Hyvästi kesä ja mansikat!

Mansikkapiirakassa on kesän maku.

Niin se on nyt sitten mennyt, kesä 2017.

Kesä oli meidän ensimmäisemme kolmihenkisenä perheenä. Ohjelmassa oli paljon lapselle sopivaa puuhaa, kuten leikkipuistoja, uimrantoja, Puuha Park -visiittejä ja mökkeilyä. Paljon aikaa veivät tietysti meidän omat häät ja kolmet ystävien häät. Rakkautta kyllä tänä kesänä riitti!

Ensimmäistä kertaa olin koko kesän poissa töistä, sillä jatkoin toukokuussa päättynyttä äityslolmaani vielä kesälomalla ja muutamalla hoitovapaakuukaudella. Aiempina vuosina olen usein paiskinut koko kesän töitä, ja lomaillut vasta syksyllä. Olen tykännyt siitä kesäisen kevyestä tunnelmasta, joka kesäisin vallitsee toimituksessa. Kesätoimittajat tuovat energiaa ja omille juttuaiheille on enemmän tilaa, kun ”viralliset” tahot lomailevat.

Mutta nyt olin sitten kotona koko kesän, emmekä juurikaan edes matkailleet. Teimme Rivieran reissun heti touko-kesäkuun vaihteessa, mutta sen jälkeen emme ole käyneet Tamperetta ja Joensuuta pidemmällä. Tällä viikolla sentään piipahdamme Tallinnassa, ensi viikolla lähden tyttöjen matkalle Lontooseen ja syyskuun viimeisenä päivänä suuntaamme sitten häämatkalle hieman kauemmaksi.

Joka tapauksessa tämä on ollut yksi parhaista kesistä ikinä. On ollut ihanaa vain olla (jos ei lasketa 130 henkilön häiden järjestämistä, hih) ja nautiskella hitaasta elämästä. Kutsuimme ystäviä mökille, söimme hyvin, saunoimme, urheilimme, luimme kirjoja ja leikimme. Toki säissä on ollut toivomisen varaa, mutta helteiden puute ei kuitenkaan varmasti ole se asia, joka tästä kesästä jää päällimmäisenä mieleen.

Syksy tuo mukanaan taas ihan uudenlaisen elämän, sillä häämatkan jälkeen marraskuun alussa on tämän äidin aika palata töihin. Olen viihtynyt kotona yllättävän hyvin, ja tämä on ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaista ajanjaksoista. En ole ikävöinyt töihin tippaakaan, vaan nauttinut täysin rinnoin elämästä pojan kanssa. Nyt, täydellisen kesän jälkeen, olen kuitenkin alkanut odottaa marraskuuta ja työhön paluuta innolla.

Pian on aika siirtyä blogissa johonkin pehmeän syksyiseen ja täyttävään leivonnaiseen. Voisin vaikka tehdä pitkästä aikaa jotakin suolaista piirakkaa.

Mutta kesäarkistostani löytyi vielä tämä mansikkapiirakka, jolla juhlistimme alkukesästä mökillä pojan nimipäiviä. Se(kin) oli täydellinen kesäpäivä :)!

Mansikkapiirakka (katso koko resepti Ullan Unelman sivuilta täältä)

Pohja: 

100 g voita 

3/4 dl sokeria 

1 kananmuna 

2 dl vehnäjauhoja 

1 dl kaurahiutaleita 

1 tl leivinjauhetta 

Täyte: 

200 g kermaviiliä 

1 kananmuna 

3/4 dl sokeria 

2 tl vaniljasokeria 

300 g mansikoita 

Syytä juhlaan ja kolmeen kakkuun: Vauhtiveikkomme täytti vuoden!

Uskomatonta, mutta totta! Meidän poika täytti viikko sitten yhden vuoden. Vuosi on mennyt käsittämättömän nopeasti. Vastahan me tulimme sairaalasta kotiin sen pikkuisen nyytin kanssa!

Nyt meillä asuu taapero, joka ehtii joka paikkaan ja on kiinnostunut kaikesta. Sohvalla käveleminen ja pomppiminen on tämän hetken suurin KIELLETTY ykkösjuttu. Kaveri on paikalla aina myös välittömästi, jos astianpesukone, pyykkikone tai roskakaappi avataan. Kaikki kodin kaapit ja vessanpönttö on suljettu salvoilla, sillä vahtiminen ja kieltäminen kävi kerta kaikkiaan liian isoksi rastiksi.

Poika näkee aina myös jo kaukaa, jos kännykkä, kaukosäädin tai muu kielletty tavara on jäänyt hänen ulottuvilleen. Kasvot leviävät hymyyn ja alkaa ilkikurinen spurtti kohti kiellettyä asiaa. Suurinta hupia on saada aikuinen peräänsä, kun on tekemässä tihutöitä.

Vilkkaudestaan huolimatta lapsi on aurinkoinen hymypoika, joka lähestyy asioita ja ihmisiä rohkeasti ja uteliaasti. Pellavapää on ikäisekseen pitkä ja vauhdikas, joten monet eivät usko, että mittariin tuli vasta vuosi.

Päätimme jo hyvissä ajoin, että tänä vuonna pojan synttäreistä ei tule mitään spektaakkelia (tapojemme vastaisesti). Juhlimme häitämme vasta heinäkuussa, joten tuntui, että energiaa suureellisiin järjestelyihin ei ole. Lisäksi pojan oikeana syntymäpäivänä 12.8. olimme menossa vieraaksi ystävämme häihin, joten silloin juhliin ei ollut aikaakaan. 

Tämä värikäs pikakakku ei ole kakku lainkaan, vaan litran vaniljajäätelö, joka sai överikoristeet päälleen. Ainoa miinus oli, että tämä herkku sulaa nopeasti!

Oikeana juhlapäivänä olimme mökillä ja juhlimme vain oman perheen ja isovanhempien kanssa. Poika avasi meidän ostamat paketit ja sai huruutella uudella sähkömoottoripyörällään.

”Kakun” virkaa toimitti litran vaniljajäätelö, jonka koristelimme suklaakastikkeella, suolapähkinöillä, keksinmuruilla, värikkäillä karkeilla ja suklaanapeilla, jotka olimme hankkineet jo helmikuussa Thaimaasta. Suklaanapeissa oli erivärisiä kirjaimia, joista muodostui ”Onnea”-teksti ja pojan nimi. Hauska idea! En tiedä, saako Suomesta jostain ostettua vastaavia.

Tällä viikolla järjestimme kotona pienet kahvikestit. Tarjoilut olivat simppelit, sillä suolaiset purtavat eli karjalanpiirakat ja pizzapalat ostimme valmiina. Lisäksi oli sipsejä, Fasu-paloja, autokeksejä ja karkkia. Kakun sentään päätin tehdä itse ja päädyin Valion sivuilta löytyneeseen sitruuna-mustikkakakun ohjeeseen.

Nakukakussa reunoilla ei ole kuorrutusta kuin ihan vähäsen, jolloin kakun kerrokset jäävät trendikkäästi näkyviin.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein trendikkään ”nakukakun”. Se tarkoittaa siis sitä, että kakun kylkiä ei ole peitetty kermalla tai kuorrutuksella, vaan kerrokset on jätetty näkyviin.

Leivoin kakun kolme pohjaa jo edellisenä iltana. Ohjeessa kehotetaan käyttämään vuokaa, jonka halkaisija on 18 senttiä, mutta minulla oli vain 21-senttinen vuoka. Kakusta ei siksi tullut aivan niin trendikkään korkea kuin ohjeen kuvassa.

Kakkutaikinaan tuli runsaasti sitruunaa, mikä takasi kokonaisuudelle raikkaan maun. Vieraista etenkin ne, jotka eivät yleensä juuri välitä täytekakuista, kehuivat tätä. Maku kun on raikas ja kevyt verrattuna perinteisiin kermakakkuihin.

Oli järkevä veto jakaa kakun tekeminen kahdelle päivälle, sillä vaikka pohjat olivat valmiit, riitti mustikka-curdin keittämisessä, kuorrutuksen valmistamisessa ja kakun koristelussa vielä hommaa. Kakku sai koristeeksi pensasmustikoita ja valkosuklaata, sekä tietenkin yhden valkoisen kynttilän.

Tänä vuonna poika tarvitsi vielä kummin apua kynttilän puhaltamisessa sammuksiin. Myöskään kakun syöminen ei vielä ollut erityisesti hänen mieleensä. Karjalanpiirakka sen sijaan maistui hyvin!

Mummun luona herkuteltiin vielä perinteisellä kesäisellä mansikkakakulla. Tämä muheva versio sai koristeikseen viidakon eläimiä.

Ei kahta ilman kolmatta, sillä matkustimme synttärijuhlien jälkeisenä päivänä mummun luokse Joensuuhun, ja tietenkin täällä odotti paitsi mahtavan hieno Mersu-potkuauto, myös mehevä mansikkakakku. Nam! Ehkä näistä synttäreistä sitten kuitenkin tuli pieni spektaakkeli :)

Sitruuna-mustikkakakku (koko ohje löytyy Valion sivuilta täältä):

200 g voita

3 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

4 munaa

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

2,5 dl piimää

2-3 sitruunan mehu ja raastettu kuori

200 g pakastemustikoita

1 rkl perunajauhoja

Vuokiin:

2 rkl voita

korppujauhoja

Mustikka-curd:

200 g pakastemustikoita

1 dl hillosokeria

1 keltuainen

50 g voita

Täyte ja kuorrutus:

150 g voita

250 g tomusokeria

1 rasia vaniljatuorejuustoa

Näitä pikkuleipiä Joensuun teini-ikäiset himoitsivat (esimerkiksi kesällä -95)

Silloin nuoruusvuosina Joensuussa paistoi aina aurino. Ihme kyllä myös silloin, kun leivoin mokkasydämiä 20 vuotta myhöhemmin Espoossa.

Olin synttärihullu jo lapsena. Pidin aina isot synttärit, joihin kutsuttiin jos ei nyt koko luokkaa, niin ainakin kunnon kattaus kavereita. Olisinkohan ollut neljännellä luokalla, kun pidin legendaariset diskosynttärit, joihin kutsuttiin kaikki.

Äitini oli innolla mukana järjestelyissä, kuten aina. Ikkunat peitettiin vilteillä, että saimme kotiimme diskomaisen hämäryyden jo alkuillasta. Sitten tanssittiin ja kisailtiin huolella suunnitelluissa kilpailuissa, joihin oli toki hankittu myös palkinnot.

Tämä oli hauskaa aikaa nuoruuden ja lapsuuden välissä: poikiakin oli kutsuttu ja tanssimme hitaita, mutta toisaalta sain lahjaksi vielä Barbie-nukkeja.

Tämä reseptikirja on rakas, ja silloin tällöin kaivan siitä edelleen esiin jonkun nuoruusajan luottoreseptin, kuten kaurateeleivän, munakasrullan tai sipulipiirakan.

Meidän äiti on aina leiponut paljon, mutta aika perinteisiä juttuja, kuten kanelipullia ja mustikkapiirakkaa. (Nykyisin hän on kyllä kokeilevampi!) Jossain vaiheessa lapsena innostuin itsekin testailemaan leipomista. Yksi ensimmäisiä suosikkireseptejäni oli Pirkka-lehdestä täysin summamutikassa tekoon otettu mokkasydämien resepti. Mokkasydämien teko on vähän pipertämistä, mutta juuri sellaisesta pidin nuorempana. Olin hullu askartelija.

Etenkin yläasteaikana tein mokkasydämiä kaikkiin juhliin. Niitä tarjottiin aina suurissa synttärijuhlissani, mutta välillä myös arkisin. Samoihin aikoihin olimme alkaneet kavereiden kanssa juoda kahvia ja muistan, kuinka aikuiselta tuntui sanoa, että ”mennäänkö meille/teille kahville”. Sydämissä oli sama aikuismaisen fiiliksen tuonut kahvin maku. Pikku hiljaa kaikki ystäväni alkoivat tuntea kyseiset pikkuleivät ja oikein odottaa niitä.

Tältä näyttivät reseptit Pirkka-lehdessä joskus 1990-luvun alkupuolella

Mokkasydämet on todellinen retroresepti. Kätköistäni löytyy vielä alkupräinen, päällystetty reseptikirja, johon keräsin lehdistä leikkaamalla ja käsin kirjoittamalla erilaisia reseptejä. Silloin ihan oikeasti oli vielä aikaa tuollaiseen näpertämiseen! Ja toisaalta tarvetta. Nyhän reseptejä ei tule kerättyä mihinkään, kun ne löytyvät yhdellä haulla kaikki verkosta.

Mokkasydämet on myös tämän blogin ensimmäinen toiveresepti! Samoissa porukoissa Joensuussa liikkunut Facebook-ystäväni huhuili taannoin kyseisten leipomusten perään. Hän muisti sen kahvinmaun vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen! Olihan se siis tartuttava toimeen ja tehtävä mokkasydämiä yli 15 vuoden tauon jälkeen :) Isot terveiset Helille!

Tarjosin keksejä kahvikutsuilla mieheni vanhempien luona sekä ystäville yhteisessä mökkiviikonlopussa. Ja kyllä, edelleen mokkasydämet keräsivät kehuja! Mökillä niitä maistoivat myös lapset, ja hyvin upposi kahvin mausta huolimatta.

Itselleni tekoprosessi ja maku toivat elävästi mieleen nuoruusvuodet. Kun kaikki oli vielä niin helppoa, vaikka silti vaikeaa. Kun kaikki asuivat vielä kotona samassa kaupunginosassa, ja ystävien kanssa vietettiin aivan tuhottoman paljon aikaa. Kun piti huolehtia sanakokeista, muotifarkuista ja nuorisotalon diskoista, mutta ei työelämästä, asuntolainasta tai sosiaalisesta mediasta. Kun pyöräiltiin kesäöisin päämäärättömästi ympäriinsä ja oltiin ihastuneita, milloin keneenkin.

Usein kului useampikin kuppi kahvia ja läjä mokkasydämiä kun puimme ihmissuhdeongelmia meillä pitkälle aamuyöhön. Oli kesä, eikä mitään tekemistä, ja koko maailma edessä.

Mokkasydämien resepti (leikattu Pirkka-lehdestä vuosikymmeniä sitten):

250 g margariinia tai voita

2 dl sokeria

1 muna

2 tl vanilliinisokeria

2 tl leivinjauhetta

5 1/2 dl vehnäjauhoja

Suklaataikina:

2 rkl kaakaojauhetta

Mokkatäyte:

150 g voita

1 1/2 dl tomusokeria

1/2 dl vettä

1 tl murukahvia (itse olen kyllä aina veden ja murukahvin sijasta käyttänyt suodatinkahvia)

1 1/2 tl vanilliinisokeria

Voiteluun:

Muna

Pinnalle:

Mantelirouhetta

Vaahdota rasva ja sokeri ja vatkaa muna joukkoon. Sekoita vanilliinisokeri, leivinjauhe ja vehnäjauhot, lisää seos taikinaan. Kokoa lopuksi taikina käsin tasaiseksi massaksi. Ota puolet taikinasta eri kulhoon. Siivilöi joukkoon kaakaojauhe ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinoiden jähmettyä kylmässä.

Kauli taikinat jauhojen avulla ohuiksi levyiksi. Painele sydänmuotilla ja laita pikkuleivät pellille paperin päälle. Voitele vaaleat sydämet munalla ja ripottele pinnalle mantelirouhetta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.

Vaahdota täytettä varten voi ja tomusokeri. Kuumenna vesi ja lisää pikakahvi. Sekoita jäähtynyt kahvi vaahdon joukkoon ja mausta vanilliinisokerilla. Levitä suklaapikkuleiville täytettä ja paina vaalea pikkuleipä päälle. (Ja nämähän eivät mene ikinä tasan! Itse aina lasken tilanteen jo ennen paistamista, ja tarpeen mukaan jätän tarvittavan määrän vaaleita voitelematta ja koristelematta, tai vaihtoehtoisesti voitelen ja koristelen tarvittavan määrän tummia pikkuleipiä.)

Maailman paras raparperipiirakka – ja kaiken lisäksi vielä älyttömän helppo jopa mökkiolosuhteissa!

Raparperipiirakasta tuli juhannuksena illallispöydän suosikki.

Blogi on olut suunnittelemattomalla, mutta ilmeisen tarpeeseen tulleella kesälomalla. Ensin reissasimme Rivieran suunnalla, sen jälkeen on ollut mökkeilyä, omat polttarit, miehen polttarit, juhannus ja melkoinen määrä häävalmisteluja.

Myös pojan kanssa on nykyisin melkoista menoa ja meininkiä, sillä sen lisäksi, että hän oppi kävelemään ja juoksemaan, hänestä on tullut todella vilkas ja vahvatahtoinen. Enää voi vain haaveilla siitä, että kirjoittaisi blogia tai tekisi mitään muutakaan samalla, kun on lapsen kanssa. Kaikki aika menee sen vahtimiseen, etteivät lapsen pää, astiat tai lelut halkea. Ihana ja nauravainen päivänsäde hän edelleen on, hyvin aktiivinen ja omapäinen vain. Ja minä kun pikkuvauva-aikana uskoin, että olemme saaneet rauhallisen ja tyynen lapsen.

Nyt häiden h-hetki on jo niin lähellä, että suurin osa juoksevista asioista on hoidettu. Nyt ehdin hetkeksi keskittyä blogiin, ihanaa!

Raparperipiirakkaa ja vaniljakastiketta, voiko kesäisempää olla!

Juhannuksen vietimme mökillä perheen ja ystävien kanssa. Keskityin enemmän kokkailuun kuin leipomiseen, joten blogimateriaalia syntyi vain raparperipiirakan verran. Olen aina rakastanut raparperipiirakkaa, enkä tiedä montaakaan sitä kesäisempää herkkua. Se olikin itsestäänselvä valinta heti ensimmäisen mökkipäivän jälkiruoaksi.

Minulla ei ole ollut raparperipiirakkaan luottoreseptiä, joten etsin ohjetta verkosta aivan sattuman kaupalla. Minulla ei myöskään ollut muistikuvia, mitä reseptejä olen käyttänyt aiemmin. Tutkailin ainesosaluetteloita, koska tiesin leipovani mökillä, ja halusin pitää mökille raahattavien ruoka-aineiden määrän jotenkin aisoissa. Siksi kiinnitin erityisesti huomiota ”helppo”-sanalla varustettuihin ohjeisiin.

Törmäsin K-ruoka-sivuilla reseptiin nimeltä ”helppo raparperipiirakka”. Tarvittavat ainekset kuulostivat maltillisilta, joten päätin tarttua ohjeeseen. Pakkasin kotikaapista mukaan kauraleseitä ja fariinisokeria, vehnäjauhot, kaneli, sokeri ja leivinjauhe taas löytyivät valmiiksi mökiltä. Ostoslistalle tuli siis vain raparperi, kermaviili ja kananmunat.

Piirakka syntyi näppärästi illallisvalmistelujen aluksi. Käytännössä pohjan aineet sekoitetaan keskenään, ja raparperit ja kermaviili lisätään päälle.

Heti kun piirakka alkoi kypsyä uunissa, mökkiin levisi taivaallinen tuoksu. Piirakan seuraksi vatkasin ison kulhollisen vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Mielestäni vaniljakastikkeen täytyy ehdottomasti olla vaahtoutuvaa, eikä sellaista vetistä hetivalmista mallia.

Jälkiruoalla osoittautui, että piirakka oli täysi kymppi! Kaikki syöjät olivat samaa mieltä siitä, että tämä ohje pääsee ehdottomasti luottoreseptien listalle. Varmasti teen tätä helppoa raparperipiirakkaa tänä kesänä vielä toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran. Enkä käytä enää ikinä mitään muuta raparperipiirakkareseptiä.

Helppo raparperipiirakka (katso koko ohje K-ruoka-sivuilta täältä)

Pohja:

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kauraleseitä

1/2 dl sokeria tai fariinisokeria

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl kanelia

1 dl juoksevaa kasviöljyvalmistetta

1 kananmuna

Täyte:

5-6 dl raparperia paloina

1 tlk kevyttä kermaviiliä

1 kananmuna

1 dl sokeria

Yksisarvisjäädykettä ja kirsikankukkia

VIIKKO 24

Ennen pakastamista yksisarvisjäädykkeen värit näyttivät vielä melkein pastelleilta.

Näin viime viikolla Facebookissa videon yksinkertaisesta herkusta, joka näytti aivan uskomattoman kauniilta ja älyttömän hyvältä. Hulluinta oli, että lisäksi se oli vieläpä terveellistä! Sokerin sijasta herkku makeutettiin hunajalla, eikä sen ainesosaluetteloon kuulunut kuin marjoja/hedelmiä ja jogurttia.

Päätin heti, että tätä pitää kokeilla. Englanniksi herkun nimi on ”unicorn yogurt bark”, mutta olkoon se suomeksi vaikka yksisarvisjäädyke. Yksisarvisvärit eli hempeät pastellit ovat olleet in jo pitkään kaikessa aina hiuksista leivonnaisiin. Ja ovathan nuo sävyt kieltämättä sööttejä ja tuovat kivasti mieleen lapsuuden My Little Pony -leikit.

Vain jogurttia, marjoja, hedelmää, hunajaa ja kookoslastuja.

Olin sopinut ystävien kanssa sunnuntaiksi piknikin Roihuvuoren kirsikkapuistoon, missä vietettiin kirsikankukkien kunniaksi japanilaista hanami-juhlaa. Päätin, että yksisarvisjäädyke sopii oikein hyvin piknikevääksi, vaikka sen kuljettaminen vaatikin hieman kylmäpusseja ja pakkaamista.

Facebookin videolla jäädykkeen tekeminen näytti käsittämättömän helpolta. Kaikkia kolmea ainesosaa, eli mangoa, mustikoita ja vadelmia kehotettiin käyttämään kipollinen, ja lisäämään kuhunkin kipollinen kreikkalaista jogurttia. No, itse huomasin, että resepti ei toimi tällaisilla tasamäärillä hyvin.

Mustikka värjää niin, että jogurtista tuli nätin vaaleansinisen sijasta tumman violettia. Mango taas oli väriltään niin hento, että jogurtti näytti valkoiselta, ei keltaiselta. Valmis mangosose olisi varmasti toiminut värjääjänä hedelmää paremmin, mutta juuri tällä kertaa vauvan ruokavarastosta ei löytynyt hätäapua. Parhaiten onnistui vadelmajogurtti, mutta vähän liian tummaa siitäkin tuli.

Ennen pakastimeen laittamista jäädyke näytti vielä ihan ok:lta, mutta pakastuksen aikana mustikan väri syveni entisestään, ja pois otettaessa jäädyke ei enää muistuttanut sävyltään lainkaan yksisarvista. Lopputulos oli auttamatta liian tumma ja räikeä.

Toinen pettymys oli, että vaikka jäädykelevy näyttää suklaalta, se ei ole yhtä hyvää. Maku oli melkoisen mitätön. Mieluummin söisin jogurtin marjojen ja hunajan kanssa ihan ilman pakastusta. Yksisarvisjäädyke ehdottomasti näyttää paremmalta kuin maistuu, ja tällä kertaa se ei edes näyttänyt erityisen hyvältä :D

Näyttää suklaalta, mutta maku on jotain vallan muuta. Tai oikeastaan makua ei kauheasti ole.

Uusi tuttavuus tässä reseptissä olivat kookoslastut, joita tuli jäädykkeen päälle koristeeksi. Ne ovat huomattavasti elegantimpi tapa käyttää kookosta koristelussa kuin iänikuiset kookoshiutaleet. Niille tulee varmasti käyttöä jatkossakin.

Roihuvuoren kirsikkapuiston hanami-juhla veti sunnuntaina puiston aivan täyteen iloista piknik-kansaa.

Meidän kirsikankukkapiknikkimme oli yksisarvisjäädykkeen epäonnisuudesta huolimatta ihana. Aurinko paistoi täydeltä terältä, tuntui viimein kesältä ja istuimme juttelemassa monta tuntia. Kirsikkapuut olivat aivan uskomattoman kauniita!

Pikkumies konttaili ympäriinsä ja kävi ahkerasti tervehtimässä naapurivilttien ihmisiä. Poika oppi viime viikolla jo kävelemäänkin, mutta konttaaminen on toistaiseksi nopeampi ja varmempi etenemiskeino.

Yksisarvisjäädyke (katso koko resepti täältä):

1 kupillinen mustikoita

1 kupillinen mangokuutioita

1 kupillinen vadelmia

3 kupillista kreikkalaista jogurttia

3 teelusikallista hunajaa

1/2 kupillista kookoslastuja